Agneta Enckell Agneta Enckell: Runoja kokoelmasta 'åter' sua kohti Herranija otsa hiessä niin kuin henkäys palasinavalaistuja sirpaleita niin kuin soitto/häilyvä ssä soitossa ääniä soinnitta taipuvia kasvoja matkassa, kohti maata, tai taivasta, huulia, tuoksu m ä d ä n n e i d e nl e h t i e nt u o k s u ja huulipunaparfyymin, l ä h e snäkyvä teksti lasissa, kasvojen välissä, ja ne jotka lukivat, ja menivät pois, h u u t a e n toiste askeleita yli nsa kasvot hiekan sade käy hiekk taipuu pihdeissä olevilla kasvoilla avaloon hhei kaari, pilvi askeleessa yli jasta kuin kala naarmuttavan en kohti loistaa kuin ikkunaruudussa hiekan ja rannan välissä kulkee valonsäde kuurosta, jäljissä yli hiljentyneiden kasvojen jotka peilautuvat lasi ssa, hiekassa... ääni joka murtuu, kohti... varjoja, askeleista yli taipuneina, hohtaen ja kuollen sii pi vajo ten, läpi naarmuttavan, kas- (vot: mene sisään, pilkku kaiverra ja tulesinäksimissä hallitsematta, välkkyvä siipiettei käänny jos siinä laukausantaa peilikuvien venyä - sillä siihen kai on kaipuu jälkeen päinvesi haalistuu lasissa silmissämmese oli puute rakkaudessamme, siihen ja se oli ranta jossa linnut olivat odottaneet ja laukaus jonka tiesimme tulevan, joka kuului ja silloin menetimme toivomme, ja ettei käännymissä peilikuvat ja että rakkaus on puutteen kaipuu ja sen mitä puute särkee jotain on viety kasvoistasi, nimi? mutta nimi ei t e e mitään kun lähdet huoneesta, toistaen itseäsi: SE ON HYMYSI JOKA SÄRKYY jotain on viety kasvoistasi, nimi? mutta nimi ei t e e mitään kun lähdet huoneesta, toistaen itseäsi: SE ON HYMYSI JOKA PUUTTUU hallitsemattaloistaa yö tähtiä(oi Herra katso minuun pienoiseen koko avaruushan keinuu -) hiljaa, lähellä hallitsemattakulkee tämän välissä joka särkyy h i l j a a kohti maatamissä muurahaiset jotka tähtien peili huoneessalaulavat, tai mumisevat k o h o t e n niin paljonhallisematta h y m y äJumalan hymyssä, (mädänneiden lehtien tuoksu, ilmassa ja kirkoissa putoilee puisia madonnoja, kohti paikkaa joka kieltäytyy ottamasta vastaan ne pirstoutuu jo pelkästä liikkeestä, niillä on lasinen sydän: kuka (mikä varas?) on pistänyt ne siihen? ne murtuu kun ne lyö, toisiaan vasten ja ne punastuu, rakkaudesta,) sillä välin kun kaikkitapahtuu, matkatakuin odottaminen, kiihkeästi, silmänräpäykset kohtaavat, ja käsi joka nousee, lyömään poskea, odottaa, vedossa, silloin tuuli kääntyy ja siinä kaikki mitä tapahtuu, silmät kohtaavat, tuulet kääntyvät, huudan, Jumalaa, kuuntelen enkä tahdo koskaan elämässä mitään vastausta: se on itse kuuntelu. tietääkö hän sen?se on sinä siinä se on lintumies paluu, tuska, toistuva sydän ja kaupunki, paikkana, kauan sitten hylätty, puhuri katujen halki, ruumiitten muisto heijastuu ikkunaruutuun. unia. kun kaikki tapahtuu.olet hahtuva. olet suussasi. pehmeitä huulia. vai mikä on matkan paikka? toisto, poisto vai suisto, paluu, kosketus, kaaos?(sinut, minut?) mikä on kaaoksen paikka? vailla keskustaa, mustaa ja hylätty katu, kuin suu ammollaan missä uni aina sanatta kääntyy, ja kysymykset sinkoilevat, yhä etäämpänä toisistaan. sinne uni aina sanatta palaa. kosketuksen paikka. ohut iho, pilkku tikittää. aika on jo kulunut, puhki, paloiksi. jotka ovat toisissaan, pakolaiset.kuten me. se on se mikä toistuu. sydän joka houkuttaa.hiljaa puute. hymy. Huulia. kosketuksen paikka. linnunnokka, sen peilin ulompi kuva. (ohut iho)se on lintumies, onko se sinä...? se on aika. lähes näkyvä teksti, jota rakastava lukee. pakolainen joka huutaa! tarkoituksetta. se on jotain mikä houkuttaa. (levottomasti punastuva sydän!) ja kodittaa ne matkaa, lasiset, rakkaudesta, niiden salaisuus kuin puhuttelu, avointa. mitä sitten on avosydämisyys! toistuva sydän, laulaa. Suomennos: Jukka Koskelainen Agneta Enckell, Jukka Koskelainen