SANASTO Uudistuva Euroopan unioni A Acquis communautaire Acquis communautaire eli yhteisön säännöstö on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet sisältävä oikeusperusta, joka sitoo yhteisesti kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita. Se perustuu pääasiassa Rooman sopimukseen ja sitä täydentäviin sopimuksiin (yhtenäisasiakirja, Euroopan unionista tehty sopimus jne.) sekä laajaan johdettuun oikeuteen, joka on säädetty sopimusten perusteella. Acquis communautaire liittyy pääasiassa yhtenäismarkkinoihin ja niiden neljään vapauteen (tavaroiden, henkilöiden, pääomien ja palvelujen vapaa liikkuvuus) sekä yhtenäismarkkinoiden perustana oleviin yhteisiin politiikkoihin (maatalous-, kauppa-, kilpailu-, liikenne- ym.) ja toimiin köyhimpien alueiden ja väestöryhmien tukemiseksi. Unioni on sitoutunut säilyttämään acquis communautairen kokonaisuudessaan sekä kehittämään sitä edelleen. Vapautukset ja poikkeukset acquis communautairen muodostamasta oikeusperustasta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Euroopan unionin pilarit * Yhteinen toimielinjärjestelmä Agenda 2000 Agenda 2000 on Euroopan komission 15. heinäkuuta 1997 hyväksymä asiakirja. Se on komission vastaus Eurooppa-neuvoston pyyntöihin laatia kokonaiskatsaus laajentumiseen ja yhteisten politiikkojen uudistamiseen. Se sisältää myös tiedonannon unionin uudesta, 31. joulukuuta 1999 alkaen sovellettavasta rahoituskehyksestä. Komission lausunnot uusista jäsenvaltioehdokkaista ovat asiakirjan liitteenä. Agenda 2000 -asiakirjassa käsitellään kaikki näkökohdat, jotka liittyvät Euroopan unioniin 2000-luvun alussa. Agenda 2000 -asiakirjassa on kolme osaa: * ensimmäinen koskee unionin politiikkojen - lähinnä yhteisen maatalouspolitiikan - tehostamista ja uudistamista sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamista * toisessa osassa on suosituksia, joiden tarkoituksena on auttaa unionia laajentumaan * kolmannessa osassa ehdotetaan uutta rahoituskehystä ajanjaksolle 2000-2006. Katso: * Syveneminen * Laajentuminen Aloiteoikeus Jotta komissio voisi toimia perussopimusten valvojana ja yleisen edun puolustajana, sille on annettu aloiteoikeus. Tämä oikeus valtuuttaa ja velvoittaa komission tekemään niitä aloja koskevia ehdotuksia, jotka sisältyvät unionista tehtyyn sopimukseen, joko sen vuoksi, että sopimuksessa erityisesti niin määrätään tai siksi, että komissio katsoo sen tarpeelliseksi. * Tämä aloiteoikeus on komission yksinoikeus yhteisöä koskevissa asioissa (Euroopan unionin ensimmäinen pilari), sillä periaatteena on, että neuvosto tekee päätökset ainoastaan "komission ehdotuksesta", jotta kaikilla aloitteilla olisi yhtenäiset kehykset. * Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (toinen pilari) komissio voi tehdä aloitteita samoin kuin jäsenvaltiotkin. Sillä ei kuitenkaan ole vastaavaa oikeutta eräillä oikeus- ja sisäasioita koskevilla aloilla (kolmas pilari). Lisäksi neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat pyytää komissiota tekemään aloitteen, jos ne pitävät sitä tarpeellisena. Aloiteoikeudella katsotaan olevan keskeinen merkitys yhteisön toimielinten väliselle tasapainolle. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä komission aloiteoikeus tullaan ulottamaan koskemaan uusia politiikkoja (työllisyys, terveys) ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia kysymyksiä näiden alojen "yhteisöllistämiseen" liittyen sekä kolmatta pilaria. Kolmanteen pilariin kuuluvissa asioissa komissiolla on jaettu aloiteoikeus jäsenvaltioiden kanssa perustamissopimuksen voimaantuloa seuraavien viiden vuoden aikana, minkä jälkeen oikeus siirtyy yksinomaan komissiolle. Katso: * Euroopan unionin pilarit * Komissio * Oikeus- ja sisäasiat * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue * Yhteinen toimielinjärjestelmä * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Alueiden komitea Alueiden komitea muodostuu 222:sta alueiden ja paikallisyhteisöjen edustajasta, jotka neuvosto jäsenvaltioiden esityksestä nimittää tehtäväänsä neljäksi vuodeksi. Komitea perustettiin Maastrichtin sopimuksella. Neuvosto ja komissio pyytävät komitealta lausuntoja alueellisiin etuihin vaikuttavilla aloilla, jollaisia ovat mm. koulutus, nuorisopolitiikka, kulttuuri, kansanterveys sekä yhteiskunnallinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus. Komitea voi antaa lausuntoja myös omasta aloitteestaan. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan alueiden komitean kuuleminen tulee pakolliseksi yhä useammilla aloilla, kuten ympäristön, sosiaalirahaston, ammatillisen koulutuksen sekä rajat ylittävän yhteistyön ja liikenteen alalla. Myös Euroopan parlamentti voi kuulla alueiden komiteaa. Amsterdamin sopimus Amsterdamin sopimus on Eurooppa-neuvoston Torinon kokouksessa 29. maaliskuuta 1996 käynnistetyn hallitustenvälisen konferenssin työn tulos. Eurooppa-neuvosto hyväksyi sopimuksen Amsterdamin kokouksessaan 16.-17. kesäkuuta 1997, minkä jälkeen EU:n jäsenvaltioiden ulkoasiainministerit allekirjoittivat sopimuksen 2. lokakuuta 1997. Sopimus tulee voimaan sen jälkeen kun kaikki jäsenvaltiot ovat sen ratifioineet omien perustuslakiensa mukaisesti. Amsterdamin sopimuksen tarkoituksena on muuttaa tiettyjä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja joidenkin niihin liittyvien säädösten määräyksiä. Sopimus ei korvaa muita perustamissopimuksia vaan täydentää niitä. Avoimuus Toimielinten käyttämässä kielessä esiintyy usein sana avoimuus, jolla tarkoitetaan unionin toimielinten toiminnan selkeyttä. Se liittyy niihin erilaisiin vaatimuksiin, joita on esitetty EU:ta koskevien tietojen ja asiakirjojen yleisen saannin sekä lakitekstien luettavuuden parantamisesta (sopimusten yksinkertaistaminen, koonnelman laatiminen säädöksistä jne.). Avoimuuden puutetta koskevia valituksia pidetään usein osoituksena siitä yleisestä käsityksestä, että EU:n toimielimet ovat etäisiä ja salailevia ja että unionin tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää päätöksentekomenettelyjä. Amsterdamin sopimuksella Euroopan yhteisön perustamissopimukseen lisätään uusi avoimuutta koskeva 191 a artikla. Sen mukaan kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin. Neuvosto vahvistaa yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi enintään kahden vuoden kuluttua Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta. Kukin edellä mainitusta kolmesta toimielimestä täsmentää omassa työjärjestyksessään erityismääräykset oikeudesta tutustua toimielimen asiakirjoihin. Toimielinten käyttämässä kielessä esiintyy usein sana avoimuus, jolla tarkoitetaan unionin toimielinten toiminnan selkeyttä. Se liittyy niihin erilaisiin vaatimuksiin, joita on esitetty EU:ta koskevien tietojen ja asiakirjojen yleisen saannin sekä lakitekstien luettavuuden parantamisesta (sopimusten yksinkertaistaminen, koonnelman laatiminen säädöksistä jne.). Avoimuuden puutetta koskevia valituksia pidetään usein osoituksena siitä yleisestä käsityksestä, että EU:n toimielimet ovat etäisiä ja salailevia ja että tavallisen unionin kansalaisen on vaikea ymmärtää sen päätöksentekomenettelyjä. Katso: * Demokratiavaje SANASTO Uudistuva Euroopan unioni Ä Äänten painottaminen neuvostossa Kun neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä, äänten painottaminen on tuloksena kompromissista, joka on tehty oikeudellisesti tasa-arvoisten mutta varsin eripiirteisten jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioille jaettujen äänten määrä määräytyy erityisesti kunkin jäsenvaltion asukasluvun sekä siihen tehdyn korjauksen perusteella, joista jälkimmäinen aiheuttaa vähäväestöisten jäsenvaltioiden yliedustuksen.Tämä järjestelmä on toiminut hyvin tähän saakka, koska sillä on voitu varmistaa tehtyjen päätösten legitiimiys. Äänten jakautuessa nykyisellä tavalla suuret jäsenvaltiot eivät ole voineet jättää pieniä jäsenvaltioita vähemmistöön tai päinvastoin. Tämä takaa myös sen, että määräenemmistöllä tehdyt päätökset saavat suurimman mahdollisen tuen. Laajentumisen vuoksi harkitaan äänten painottamisen tarkistamista, jotta pienten ja keskisuurten maiden äänten painottaminen ei olisi epäsuhteessa niiden väkilukuun. Tämän kullekin jäsenvaltioille jaetun äänimäärän mukauttamisen lisäksi on myös keskustelu siitä, olisiko otettava käyttöön kaksinkertaisen enemmistön järjestelmä. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetään toimielimiä koskeva pöytäkirja. Siinä määrätään, että viimeistään vuosi ennen kuin Euroopan unionin jäsenten määrä ylittää kaksikymmentä, kutsutaan hallitustenvälinen konferenssi koolle toimielinten kokoonpanoa ja toimintaa koskevien perussopimusten määräysten perusteellista uudelleentarkastelua varten. Äänten painottamista koskeva kysymys kytketään pöytäkirjassa komission jäsenten lukumäärään. Eräät jäsenvaltiot ja Euroopan komissio korostavat, että äänten painottamista ja unionin laajentumista koskevat kysymykset on ratkaistava yhdessä määräenemmistöäänestyksen käytön laajentamista koskevan kysymyksen kanssa (ks. hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjan liitteenä oleva Belgian, Italian ja Ranskan yhteinen julistus). Katso: * Kaksoisenemmistö * Laajentuminen * Määräenemmistö SANASTO Uudistuva Euroopan unioni B SANASTO Uudistuva Euroopan unioni C Coreper (pysyvien edustajien komitea) Pysyvien edustajien komiteasta käytetään usein ranskankielistä lyhennettä Coreper. Komitea koostuu jäsenvaltioiden pysyvistä edustajista (suurlähettiläistä) ja sen tehtävänä on avustaa Euroopan unionin neuvostoa alustavien neuvottelujen vaiheessa esityslistalla olevien asioiden (komission ehdotusten ja säädösluonnosten) käsittelyssä. Tällä komitealla on keskeinen asema yhteisön päätöksentekojärjestelmässä, jossa se toimii samalla sekä keskustelufoorumina (pysyvien edustajien keskinäisissä keskusteluissa ja heidän yhteyksissään jäsenvaltioiden hallituksiin) että poliittista valvontaa harjoittavana elimenä (asettaessaan suuntaviivat asiantuntijaryhmien työskentelylle ja valvoessaan tätä työskentelyä). Käytännössä komitea on jaettu kahteen ryhmään, jotta se voisi mahdollisimman hyvin hoitaa sille kuuluvat tehtävät: * Coreper I, joka koostuu pysyvien edustajien varamiehistä, ja * Coreper II, joka koostuu pysyvistä edustajista. Neuvoston työskentelyn moitteeton edistyminen riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin asia on valmisteltu Coreperissa. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Komissio Coreu (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) Coreu on jäsenvaltioiden väliseen viestintään tarkoitettu EU:n verkko, jonka tavoitteena on edistää yhteistyötä ulkopolitiikan eri aloilla. Katso: * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka SANASTO Uudistuva Euroopan unioni D Demokratiavaje Demokratiavajeella tarkoitetaan yleensä käsitystä siitä, että kansanvaltaisuus ei toteudu riittävästi Euroopan unionissa ja että unioni on monimutkaisen toimintarakenteensa vuoksi etääntymässä kansalaisista. Käsityksen mukaan yhteisön toimielinjärjestelmää hallitsevat yhtäältä neuvosto, jossa yhdistyvät sekä lainsäädäntö- että hallintovalta ja toisaalta komissio, jolta puuttuu toimielimenä kansanvaltaisuuteen perustuva oikeutus (vaikka sen jäsenet ovatkin jäsenvaltioiden nimittämiä ja yhteisvastuussa Euroopan parlamentille, joka myös äänestyksellään vahvistaa komission jäsenten nimityksen). Väitetty demokratiavaje tulee vähenemään Amsterdamin sopimuksen myötä, kun Euroopan parlamentin asemaa laajennetaan ja kansallisille kansaedustuslaitoksille tiedotetaan yhä järjestelmällisemmin. Lisäksi sopimustekstissä sanotaan: "Tämä sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia." Katso: * Avoimuus * Euroopan parlamentti * Toimielinten välinen tasapaino ja demokraattinen oikeutus SANASTO Uudistuva Euroopan unioni E Eläinsuojelu Eläinsuojelua käsiteltiin ensimmäisen kerran julistuksessa, joka liitettiin Euroopan yhteisön perustamissopimukseen edellisen hallitustenvälisen konferenssin yhteydessä. Toimielimet on velvoitettu siitä lähtien ottamaan huomioon eläinten hyvinvoinnin vaatimukset laatiessaan ja toteuttaessaan yhteisön lainsäädäntöä yhteisen maatalouspolitiikan, liikenteen, sisämarkkinoiden ja tutkimuksen alalla. Pöytäkirja, jossa luetellaan yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden velvollisuudet eläimiä kohtaan, liitetään Euroopan yhteisön perustamissopimukseen Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Erityinen määräenemmistö Ajatus päätösten tekemisestä erityisellä määräenemmistöllä on lähtöisin siitä monien jäsenvaltioiden ja komission yhteisestä käsityksestä, että jos yksimielisyyden vaatimus säilytetään laajentuneessa unionissa, se johtaa hyvin usein lukkiutumiin. Sen vuoksi yksimielisyyden vaatimus voitaisiin joissakin tapauksessa korvata erityisen määräenemmistön vaatimuksella. Erityinen määräenemmistö olisi enemmän kuin 71 prosenttia äänistä, jotka yleensä tarvitaan määräenemmistöpäätösten tekoon. On esitetty useita ehdotuksia siitä, millä aloilla tällaista määräenemmistöä sovellettaisiin ja mikä olisi siihen tarvittava äänten vähimmäismäärä. Tätä vaihtoehtoa saatetaan käsitellä seuraavassa hallitustenvälisessä konferenssissa, jonka aiheena tulee olemaan toimielinten kokoonpanoon ja toimintaan liittyvien perustamissopimusmääräysten uudelleentarkastelu. Pöytäkirjassa, joka liitetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan, määrätään konferenssin koolle kutsumisesta vähintään vuotta ennen kuin Euroopan unionissa on yli kaksikymmentä jäsentä. Katso: * Laajentuminen * Määräenemmistö * Yhteisön säädösten hierarkia * Yksimielisyys Eriytetty yhdentyminen Eriytetyllä yhdentymisellä tarkoitetaan yhdentymisprosessia, jossa jäsenvaltiot etenevät eri nopeuksilla ja/tai kohti erilaisia tavoitteita. Sen vastakohtana on ajatus valtioiden yhtenäisestä rintamasta, joka etenee samalla nopeudella kohti samoja tavoitteita. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä eriytetty yhdentyminen mainitaan konkreettisesti yleiskattavina lausekkeina, jotka on sisällytetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uuteen, tiiviimpää yhteistyötä koskevaan osastoon. Katso: * Eurooppa "à la carte" * Monen nopeuden Eurooppa * Samankeskiset ympyrät * Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja * Tiiviimpi yhteistyö * Vaihtelevan geometrian Eurooppa * Yhteinen toimielinjärjestelmä Eurocorps Eurocorps (Eurooppa-armeijakunta) perustettiin 59. ranskalais-saksalaisessa huippukokouksessa, joka pidettiin La Rochellessa 21.-22. toukokuuta 1992. Sopimukseen on sen jälkeen liittynyt 3 maata: Belgia 25. kesäkuuta 1993, Espanja 10. joulukuuta 1993 ja Luxemburg 7. toukokuuta 1996. Armeijakunnan vahvuus on 50 000 sotilasta ja se on toiminut 30. marraskuuta 1995 lähtien. Toiminta käynnistyi Pegasus -95 -sotaharjoituksen jälkeen. Eurocorps liittyy Länsi-Euroopan unionin joukkoihin. Se voi toimia WEU:n (V artikla) tai Naton (5 artikla) yhteydessä, ja sitä voidaan käyttää humanitaarisiin tehtäviin, jäsenvaltioiden kansalaisten evakuoimiseksi sekä rauhan palauttamiseksi ja turvaamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien tai ETYJin alaisuudessa. Eurocorps alistettiin WEU:n poliittiseen valvontaan 24. syyskuuta 1993 allekirjoitetulla sopimuksella, ja sitoumus sen liittämisestä Naton alaisuuteen annettiin 21. tammikuuta 1993 tehdyllä sopimuksella. Katso: * EUROFOR/EUROMARFOR * Länsi-Euroopan unioni (WEU) * Nato (Pohjois-Atlantin liitto) * Petersbergin julistus (Petersbergin tehtävät) * Uudistettu Nato * Yhteinen puolustus * Yhteinen puolustuspolitiikka * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka EUROFOR/EUROMARFOR Länsi-Euroopan unionia koskevalla Lissabonin julistuksella 15. toukokuuta 1995 vahvistettiin Espanjan, Ranskan ja Italian päätös yhteisten maa- ja merivoimien joukko-osastojen perustamisesta (EUROFOR ja EUROMARFOR). Nämä toimet liittyvät Länsi-Euroopan unionin joukkoihin, ja niiden pitäisi vahvistaa Euroopan unionin mahdollisuuksia Petersbergin julistuksen mukaiseen omaan toimintaan. Portugali osallistuu joukko-osastojen toimintaan, kun niitä käytetään WEU:n puitteissa, sen kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yhteisen puolustuksen toteutumista (WEU:n perustamissopimuksen V artikla ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artikla). Katso: * Länsi-Euroopan unioni (WEU) * Nato (Pohjois-Atlantin liitto) * Petersbergin julistus (Petersbergin tehtävät) * Uudistettu Nato * Yhteinen puolustus * Yhteinen puolustuspolitiikka * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Euroopan keskuspankki (EKP) Euroopan keskuspankki on toimielin, joka perustetaan siirryttäessä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (yhteisen rahan ottaminen käyttöön 1. päivästä tammikuuta 1999). Sen tehtävänä on toteuttaa yhteisön rahapolitiikkaa. Käytännössä Euroopan keskuspankin päätöksentekoelimet (EKP:n neuvosto ja johtokunta) johtavat Euroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ), jonka tehtävänä on liikkeellä olevan rahan hallinto, valuuttapoliittisten operaatioiden toteuttaminen, jäsenvaltioiden valuuttavarantojen hallussapitäminen ja hoitaminen sekä maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen. Euroopan keskuspankki perustetaan sen toimintaa valmistelevan Euroopan rahapoliittisen instituutin (ERI) tilalle. Katso: * Lähentymisperusteet * Talous- ja rahaliitto Euroopan parlamentin yhdenmukainen vaalimenettely ja kokoonpano EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan mukaan Euroopan parlamentin on laadittava esityksiä yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa. Tällaisella menettelyllä varmistettaisiin, että jäsenvaltioiden erilaiset poliittiset suuntaukset ovat Euroopan parlamentissa aikaisempaa paremmin edustettuina. Tähän saakka kullekin jäsenvaltiolle annettujen edustajapaikkojen lukumäärä on ollut kompromissi, jossa on otettu huomioon jäsenvaltioiden todelliset asukasmäärät ja jäsenvaltioiden välinen tasa-arvo sallimalla vähäväestöisten jäsenvaltioiden yliedustus. Jotta Euroopan parlamentti pysyisi tehokkaana unionin laajentumisen jälkeen, Amsterdamin sopimuksessa määrätään, että edustajien enimmäismäärä ei saa ylittää 700:aa. Katso: * Euroopan parlamentti * Hyväksyntämenettely * Laajentuminen * Yksimielisyys Euroopan parlamentti Euroopan parlamentissa kokoontuvat 370 miljoonan unionin kansalaisen edustajat. Vuodesta 1979 lähtien parlamentti on valittu yleisillä välittömillä vaaleilla, ja sen 626 edustajanpaikkaa jaetaan jäsenvaltioiden asukasmäärien mukaan. Parlamentin päätehtävät ovat seuraavat: * se tutkii komission tekemiä ehdotuksia ja osallistuu neuvoston kanssa lainsäädännön laatimiseen eri menettelyjen kautta (yhteispäätös-, yhteistoimintamenettely jne.) * se valvoo unionin toimintaa sekä komission hyväksymistä koskevien valtuuksiensa avulla (joihin kuuluu komission erottamisoikeus) että kirjallisilla ja suullisilla kysymyksillä, joita se voi esittää komissiolle ja neuvostolle * se jakaa budjettivallan neuvoston kanssa. Parlamentti hyväksyy vuosittaisen talousarvion ja valvoo sen toteuttamista. Parlamentti nimittää oikeusasiamiehen. Tämä käsittelee unionin kansalaisten tekemiä kanteluita, jotka koskevat yhteisön toimielinten tai laitosten hallinnossa ilmenneitä epäkohtia. Parlamentti voi myös nimittää väliaikaisia tutkintavaliokuntia, joiden valtuudet eivät rajoitu yhteisön toimielinten toiminnan tutkimiseen, vaan voivat koskea myös jäsenvaltioiden toimia yhteisön politiikkojen toteuttamiseksi. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä lainsäädäntömenettelyt yksinkertaistuvat yhteistoimintamenettelyn poistumisen johdosta, vaikka kyseistä menettelyä tullaankin soveltamaan joissakin talous- ja rahaliittoon liittyvissä tapauksissa, sekä yhteispäätösmenettelyn merkittävän laajentamisen vuoksi. Katso: * Demokratiavaje * Hyväksyntämenettely * Kansalliset kansanedustuslaitokset * Komission hyväksyminen * Kuulemismenettely * Oikeusasiamies * Yhteispäätösmenettely (189 b artikla) * Yhteistoimintamenettely (189 c artikla) Euroopan peruskirja Euroopan peruskirja tarkoittaa asiakirjaa, jossa eurooppalaisen poliittisen järjestelmän perusperiaatteet määritellään täsmällisesti, tiiviisti ja ymmärrettävästi. Tällainen peruskirja sisältäisi unionin tason institutionaalisia rakenteita sekä toimielinten ja kansalaisten välisiä suhteita koskevat tärkeimmät periaatteet. Olemassa olevat sopimukset eli asiakirjat, jotka käsittelevät unionin toimivaltuuksia ja niiden täytäntöönpanoa, koottaisiin ja järjestettäisiin sen rinnalla erilliseksi asiakirjaksi. Euroopan poliisivirasto (Europol) Ajatus Euroopan poliisivirastosta esitettiin ensimmäisen kerran Luxemburgin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 28. ja 29. kesäkuuta 1991. Suunnitelmana oli perustaa uusi elin, joka loisi rungon jäsenvaltioiden välisen poliisiasiain yhteistyön kehittämiselle kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vakavien muotojen - myös terrorismin ja laittoman huumekaupan - ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Yleissopimus Europolin perustamisesta allekirjoitettiin kuitenkin vasta heinäkuussa 1995 eikä se ole vieläkään tullut voimaan. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa määritellyn poliisiasiain yhteistyön aloittamiseksi käytännössä mahdollisimman nopeasti perustettiin tammikuussa 1994 Europolin huumeyksikkö. Huumeyksikön päätehtäväksi tuli huumekaupan ja siihen liittyvän rahanpesun torjunta. Sen toimintaa laajennettiin myöhemmin kattamaan myös toimenpiteet, joilla pyritään torjumaan radioaktiivisten ja ydinaineiden laitonta kauppaa, laittomia maahanmuuttoverkostoja, laitonta ajoneuvokauppaa ja näihin rikollisiin toimintoihin liittyvää rahanpesua. Sen tehtäviä laajennettiin sittemmin myös ihmisillä käytävän kaupan alalle. Amsterdamin sopimuksella Europolille annetaan uusia tehtäviä, kuten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien erityisten tutkintatoimien yhteensovittaminen ja toteuttaminen, erityisasiantuntemuksen kehittäminen jäsenvaltioiden käyttöön niiden avustamiseksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien tapausten tutkinnassa sekä yhteydenpitojärjestelyjen kehittäminen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan erikoistuneiden syyttäjä- ja/tai tutkintaviranomaisten välillä. Katso: * Oikeus- ja sisäasiat * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa * Yleissopimus (oikeus- ja sisäasiat) Euroopan poliittinen yhteistyö (EPC) Euroopan poliittinen yhteistyö käynnistettiin epävirallisesti vuonna 1970 (vastauksena Davignonin kertomukseen). Sen muodollinen asema vahvistettiin Euroopan yhtenäisasiakirjalla vuodesta 1987 alkaen. Yhteistyöllä pyritään edistämään jäsenvaltioiden välisiä keskusteluja ulkopolitiikasta. Jäsenvaltiot ottavat huomioon Euroopan parlamentin näkemykset ja noudattavat mahdollisuuksiensa mukaan yhteistä kantaa kansainvälisissä järjestöissä. Euroopan poliittisen yhteistyön on nykyisin korvannut yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Katso: * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetti Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetin kehittämistä koskevalle ajatukselle ovat antaneet sysäyksen kaksi näkökohtaa: * Eurooppa on ensinnäkin viime vuosina joutunut kohtaamaan mantereen itäisellä puoliskolla syntyneiden lukuisten levottomuuspesäkkeiden leimaaman tilanteen, huomattavimpina esimerkkeinä Tsetsenia ja Bosnia-Hertsegovina. * Toisaalta Yhdysvaltain puolustussitoumuksen heikentyminen on jättänyt aukon, jota Euroopan unioni ei ole pystynyt täyttämään. Näistä syistä viime vuosien kehitys on korostanut rajoituksia, jotka ilmenevät Naton kaltaisessa puolustusliitossa, joka määrittelee toimintansa ensisijassa ulkoisen uhan perusteella. Sen rinnalla on voimistunut näkemys siitä, että olisi muodostettava yhteisen edun tunnustamiseen perustuva poliittinen kokonaisuus, jonka avulla voitaisiin vastata Euroopan turvallisuuteen kohdistuviin uusiin vaaroihin. Brysselissä tammikuussa 1994 pidetty Atlantin liiton neuvosto tunnusti tältä pohjalta erityisen Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetin määrittelemisen tärkeyden. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan otettiin Berliinissä 3. kesäkuuta 1996 pidetyssä Atlantin liiton neuvostossa, jossa luotiin suunnitelma CJTF-joukoista (Combined Joint Task Forces). Puolustusliiton ministerit hyväksyivät sen tammikuussa 1994 pidetyssä kokouksessaan. Joukkojen avulla Naton sotilaallista voimaa voidaan käyttää WEU:n johtamissa toimissa, jotka kuuluvat sen toteuttaman poliittisen valvonnan ja strategisen johdon soveltamisalaan. Atlantin liiton sotilaalliseen rakenteeseen ollaan myös sisällyttämässä Eurooppaa varten omia komentorakenteita, jotka kuuluisivat yhtaikaa Naton ja Euroopan unionin alaisuuteen. Tällaisten eurooppalaisten komentorakenteiden olisi oltava tunnistettavissa ja riittävän hyvin järjestettyjä, jotta voitaisiin varmistaa nopea, yhtenäinen ja tehokas operatiivisen sotavoiman käyttö tarvittaessa. Katso: * Länsi-Euroopan unioni (WEU) * Nato (Pohjois Atlantin-liitto) * Uudistettu Nato Euroopan unionin neuvosto Euroopan unionin neuvosto (neuvosto) on unionin tärkein päätöksentekoelin. Se muodostuu niistä 15 jäsenvaltion ministereistä, jotka kulloinkin vastaavat esityslistalla olevasta asiasta: ulkoasiat, maanviljely, teollisuus, liikenne jne. Vaikka ministeritason edustuksen kokoonpano määräytyykin käsiteltävän asian mukaan, neuvosto on silti ainoastaan yksi toimielin. Kukin jäsenvaltio toimii vuorollaan neuvoston puheenjohtajana kuuden kuukauden ajan. Päätökset valmistellaan jäsenvaltioiden pysyvien edustajien komiteassa (Coreper), jota avustavat kansallisten hallintojen virkamiehistä koostuvat työryhmät. Neuvostoa avustaa pääsihteeristö. Ensimmäiseen pilariin kuuluvat neuvoston päätökset tehdään komission ehdotusten perusteella. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimii pääsihteeri. Häntä avustaa neuvoston yksimielisesti nimittämä varapääsihteeri, joka vastaa neuvoston pääsihteeristön toiminnasta. Lisäksi määräenemmistöä sovelletaan neuvoston äänestyksissä suuren osaan uusista aloista (työllisyyteen ja työmarkkinoihin liittyvät kannustavat toimet, kansanterveys, petostentorjunta) ja tutkimuksen puiteohjelmaa hyväksyttäessä. Joidenkin mielestä määräenemmistö olisi pitänyt ottaa käyttöön useammissa tapauksissa päätöksenteon estämisen välttämiseksi, mikä vaara on aina olemassa yksimielisten päätösten yhteydessä. Euroopan unionin laajenemiseen liittyen Belgia, Italia ja Ranska ovat katsoneet, että määräenemmistön lisääminen on tässä yhteydessä keskeinen kysymys, ja liittäneet tähän liittyvän julistuksen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan. Keskustelua asiasta tullaan käymään uuden hallitustenvälisen konferenssin aikana, joka tullaan kutsumaan koolle vähintään vuosi ennen kuin Euroopan unionissa on kaksikymmentä jäsentä, jotta toimielinten kokoonpanoa ja toimintaa voitaisiin tarkastella kokonaisuudessaan. Katso: * Aloiteoikeus * Coreper * Ioanninan kompromissi * Määräenemmistö * Troikka * Unionin puheenjohtajuus (puheenjohtajuuden kierto) * Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja * Yksimielisyys Euroopan unionin pilarit EU:n erikoiskielessä puhutaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kolmesta pilarista: * Ensimmäinen pilari muodostuu yhteisöoikeudellisesta yhteistyöstä, jota koskevat määräykset on esitetty Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa. Ne liittyvät unionin kansalaisuuteen, yhteisön politiikkoihin, talous- ja rahaliittoon yms. * Toinen pilari muodostuu yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jota koskevat määräykset on esitetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osastossa. * Kolmas pilari muodostuu yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa, jota koskevat määräykset on esitetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa. Amsterdamin sopimuksessa määrätään, että osa kolmanteen pilariin kuuluvista aloista siirretään ensimmäiseen pilariin. Sopimuksen tultua voimaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uusi VI osasto sisältää enää poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön rikosasioissa. Katso: * Yhteinen toimielinjärjestelmä * Yhteisöllistäminen Euroopan unionin poliittinen ohjelma Madridissa 15.-16. joulukuuta 1995 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli Euroopan unionin poliittisen ohjelman vuosisadan loppuvuosiksi. Tämän ohjelman pohjalle on tarkoitus rakentaa tulevaisuuden Eurooppa, laaja yhteisö, jossa vallitsee vapaus, hyvinvointi ja vakaus. Käytännössä on kyse seuraavista toimista: * Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tarkistaminen * yhteiseen valuuttaan siirtyminen sovitun aikataulun mukaisesti ja sovituin ehdoin * laajentumisneuvottelujen valmisteleminen ja käyminen * rahoitusnäkymien hyväksyminen joulukuun 31. päivän 1999 jälkeiseksi ajanjaksoksi * osallistuminen Euroopan uuden turvallisuusrakenteen luomiseen * sen vuoropuheluun, yhteistyöhön ja assosiointiin perustuvan politiikan aktiivinen jatkaminen, jota parhaillaan harjoitetaan unionin naapurimaiden ja etenkin Venäjän, Ukrainan, Turkin ja Välimerenmaiden kanssa. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Laajentuminen * Talous- ja rahaliitto (EMU) * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin koostuu 15 tuomarista, jotka nimitetään kuudeksi vuodeksi jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella. Heitä avustaa yhdeksän julkisasiamiestä. Tuomioistuimella on kaksi päätehtävää: * Se valvoo, että Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden antamat säädökset ovat perussopimusten mukaisia. * Se antaa kansallisten tuomioistuinten pyynnöstä lausuntoja yhteisöoikeuden säännösten tulkinnasta tai sovellettavuudesta. Tuomioistuinta avustaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, jonka erityistehtävänä on Euroopan unionin toimielimissä esiin tulleiden hallinnollisten ristiriitojen käsitteleminen sekä kilpailusäännöistä johtuvien riitojen ratkaiseminen. Euroopan yhteisön ulkoiset toimivaltuudet Euroopan yhteisön ulkoiset toimivaltuudet määritellään sen mukaan, tunnustetaanko ne kuuluviksi yhteisölle vai jäsenvaltioille. Ne kuuluvat "yksinomaiseen toimivaltaan", jos valtuuksia käyttää ainoastaan yhteisö (esim. yhteinen maatalouspolitiikka). "Jaetusta toimivallasta" puhutaan silloin, kun valtuudet on jaettu jäsenvaltioiden kanssa (esim. liikennepolitiikka). Jaottelu määritellään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja se perustuu implisiittisesti johdetun toimivallan periaatteeseen, jonka mukaan ulkoinen toimivalta johdetaan sisäisestä toimivallasta. Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa määrätään nimenomaisesta toimivallasta vain kahdessa tapauksessa (113 artiklan määräykset kauppapolitiikasta ja 238 artiklan määräys assosiaatiosopimuksista). On huomattava, että yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kuulu Euroopan yhteisön ulkoisten toimivaltuuksien alaan, vaan Euroopan unionin ulkosuhteiden alaan, jota ohjataan hallitustenvälisin menettelyin (toinen pilari). Yhteisön toiminnan lisääntyminen (esim. yhtenäismarkkinoiden toteutuminen), maailmankaupan kehitys ja oikeuskäytännön mutkistuminen ovat tehneet ulkoisten toimivaltuuksien käytön entistä ongelmallisemmaksi. Samalla niihin on liittynyt tarve pitkälle vietyyn yhteistyöhön ja yhteensovittamiseen, jotta kansainvälisissä yhteyksissä voitaisiin toimia yhtenäisesti. Jotta komissio voisi pysyä mukana maailmankaupan rakenteiden perinpohjaisissa muutoksissa ja jotta tilanne kuvastaisi Maailman kauppajärjestölle annettuja laajoja valtuuksia, Amsterdamin sopimuksella muutetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 113 artiklaa. Tämän muutoksen seurauksena neuvosto voi laajentaa yksimielisesti kauppapolitiikan soveltamisalaa palveluita ja henkistä omaisuutta koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin. Katso: * Euroopan unionin pilarit * Yhteinen kauppapolitiikka * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Eurooppa "à la carte" Käsite tarkoittaa eriytetyn yhdentymisen mallia, jossa jäsenvaltio voi itse valita, mihin toiminnan aloihin se haluaa osallistua. Jäsenvaltion on hyväksyttävä ainoastaan tietty vähimmäismäärä yhteisiä tavoitteita. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Yhteinen toimielinjärjestelmä Eurooppa-neuvosto Eurooppa-neuvostolla tarkoitetaan Euroopan unionin valtioiden tai hallitusten päämiesten säännöllisiä kokouksia. Se perustettiin joulukuussa 1974 pidetyn Pariisin huippukokouksen päätteeksi annetulla tiedonannolla ja se kokoontui ensimmäisen kerran Dublinissa 10.-11. maaliskuuta 1975. Sitä edeltäneellä ajanjaksolla eli vuosina 1961-1974 oli tapana järjestää eurooppalaisia huippukokouksia. Eurooppa-neuvosto tunnustettiin oikeudellisesti yhtenäisasiakirjassa, ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa sille annettiin virallinen asema. Eurooppa-neuvosto kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa, ja komission puheenjohtaja osallistuu kokouksiin täysivaltaisena jäsenenä. Tehtävänä on uusien sysäyksien antaminen Euroopan unionin kehitykselle ja politiikkojen yleisten suuntaviivojen määritteleminen. Katso: * Euroopan unionin poliittinen ohjelma * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) EY:n perustamissopimuksen 235 artikla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 235 artikla heijastelee Rooman sopimuksen laatijoiden käsitystä siitä, että yhteisölle erityisesti annetut valtuudet (toimeenpanovaltuudet) eivät mahdollisesti riitä sopimuksissa nimenomaisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen (asiasisältöä koskevat toimivaltuudet). Tätä artiklaa voidaan käyttää kyseisen aukon täyttämiseksi, sillä sen mukaan ... "jos jokin yhteisön toimi osoittautuu tarpeelliseksi yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi ... eikä tässä sopimuksessa ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan." Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Toissijaisuus SANASTO Uudistuva Euroopan unioni F SANASTO Uudistuva Euroopan unioni G SANASTO Uudistuva Euroopan unioni H Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) Hallitustenvälisen konferenssin aikana jäsenvaltioiden hallitukset käyvät keskusteluja, joiden tulokset antavat mahdollisuuden perussopimusten muuttamiseen. HVK:lla on erittäin suuri merkitys Euroopan yhdentymiselle, jossa oikeudelliset ja toimielinrakenteen muutokset - tai yksinkertaisesti sopimusten sisältömuutokset - on aina saatu aikaan hallitustenvälisten konferenssien tuloksena (tästä ovat esimerkkejä Euroopan yhtenäisasiakirja ja Euroopan unionista tehty sopimus). Euroopan yhteisön olemassaoloaikana on järjestetty kuusi hallitustenvälistä konferenssia, joista neljä on pidetty vuonna 1985 tai sen jälkeen. Vuoden 1996 konferenssi oli siis kuudes, ja sen aikana pidettiin säännöllisiä ulkoasiainministereiden kokouksia periaatteessa kerran kuussa. Konferenssi käynnistettiin 29. maaliskuuta 1996 ja päätettiin Amsterdamin Eurooppa-neuvostossa (16.-17. kesäkuuta 1997) Amsterdamin sopimuksen hyväksymiseen. Alustavan työn teki ryhmä, johon kuuluivat kunkin jäsenvaltion ulkoasiainministerin edustaja sekä institutionaalisista kysymyksistä vastaava komission jäsen. Työhön liittyvistä käytännön järjestelyistä vastasi neuvoston pääsihteeristö. Konferenssin aikana Euroopan parlamentille ilmoitettiin säännöllisesti neuvottelujen edistymisestä, ja sillä oli mahdollisuus esittää näkemyksensä kaikista käsitellyistä asioista aina, kun se katsoi sen tarpeelliseksi. Katso: * Amsterdamin sopimus * Euroopan parlamentti * Euroopan unionin neuvosto * Komissio * Maastrichtin sopimuksen N artikla Henkilöiden vapaa liikkuvuus (viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muut politiikat) Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan Euroopan yhteisön perustamissopimukseen lisätään uusi III A osasto. Se sisältää seuraavat alat: * henkilöiden vapaa liikkuvuus * ulkorajoilla tehtävät tarkastukset * turvapaikkaa ja maahanmuuttoa koskevat kysymykset sekä kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien turvaaminen * oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa Nämä alat kuuluvat tällä hetkellä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon (oikeus- ja sisäasiat). Amsterdamin sopimuksessa ne "yhteisöllistetään", eli ne liitetään osaksi ensimmäisen pilarin oikeudellista kehystä. Tämä muutos tehdään asteittain uudistetun perustamissopimuksen voimaantulon jälkeisten viiden vuoden aikana. Tämän siirtymävaiheen jälkeen neuvosto ei enää toimi yksin näillä aloilla. Se tekee ratkaisunsa komission ehdotuksen perusteella ja yhteispäätösmenettelyä sekä määräenemmistöpäätöksiä sovelletaan tietyn ajan kuluttua. Yhteisöjen tuomioistuin, jolla ei tällä hetkellä ole toimivaltaa uutta IV osastoa koskevissa kysymyksissä, saa uudistetussa sopimuksessa tällaisen toimivallan. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu III A osaston perusteella toteutettaviin toimenpiteisiin. Tanska osallistuu ainoastaan viisumipolitiikkaa koskeviin toimenpiteisiin (opting out). Katso: * Euroopan unionin pilarit * Maastrichtin sopimuksen VI osasto * Oikeus- ja sisäasiat * Ulkopuolelle jättäytyminen * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue * Yhteisöllistäminen Huumausaineiden torjunta Huumausaineiden torjuntaan kuuluu laaja joukko toimia, joista tärkeimmät ovat huumausaineiden väärinkäytön ja niiden laittoman kaupan torjunta. Yhteistä etua koskevana asiana pidetystä huumausaineiden väärinkäytön torjunnasta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.1 artiklan 4 kohdassa siltä osin kuin siitä ei määrätä 7, 8 ja 9 alakohdassa (oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla, tulliasiain yhteistyö ja poliisiasiain yhteistyö). Lisäksi siitä määrätään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 129 artiklassa (kansanterveys). Europolin huumeyksikön tehtävänä on huumausaineiden laittoman kaupan torjunta. Tämä yksikkö on perustanut tutkimus- ja tiedusteluryhmän jäsenvaltioiden poliisi- ja tulliviranomaisten yhteistyön parantamiseksi. Yhteistä etua koskevana asiana pidetystä poliisiasiain yhteistyöstä määrätään K.1 artiklan 9 kohdassa. Komissio otti huumausaineiden torjuntaa koskevan toimintaohjelmansa (1995-1999) oikeusperustaksi K.1 artiklan. Toimintaohjelma kattaa lukuisia kysymyksiä (huumausaineiden väärinkäytön torjunta, laittoman kaupan estäminen ja kansainvälinen toiminta). Komission oli kuitenkin huumausaineiden väärinkäytön torjuntaa koskevan tulevan toimintaohjelmansa oikeusperustana tyydyttävä välineenä rajoitetumpaan 129 artiklaan. Tämä heikentää toimintaohjelman vaikutusta. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä huumekaupan ehkäisemisen oikeusperusta tulee sisältymään selkeästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uuden VI osaston K.1 artiklaan. Katso: * Euroopan poliisivirasto (Europol) * Oikeus- ja sisäasiat * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa Hyväksyntämenettely Yhtenäisasiakirjalla otettiin käyttöön hyväksyntämenettely, jonka mukaan neuvoston on saatava Euroopan parlamentin puoltava lausunto (parlamentin jäsenten ehdoton enemmistö) ennen kuin tietyistä tärkeistä asioista voidaan päättää. Parlamentti voi hyväksyä tai hylätä ehdotuksen, mutta ei muuttaa sitä. Hyväksyntämenettelyä sovelletaan pääasiassa uusien jäsenvaltioiden liittymiseen ja tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin. Sitä on sovellettava myös seuraavilla aloilla: kansalaisuus, Euroopan keskuspankin erityistehtävät, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin sääntöjen muutokset, rakenne- ja koheesiorahastot sekä Euroopan parlamentin vaaleihin sovellettava yhdenmukainen menettely. Amsterdamin sopimuksen myötä Euroopan parlamentin puoltava lausunto vaaditaan myös, kun sovelletaan rangaistuksia jäsenvaltion rikottua vakavasti ja jatkuvasti unionin perusoikeuksia. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Euroopan parlamentti * Määräenemmistö * Yksimielisyys SANASTO Uudistuva Euroopan unioni I Ihmisoikeudet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan yleissopimuksen periaatteet. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen vahvistettiin vuoden 1986 yhtenäisasiakirjan johdanto-osassa. Myöhemmin se sisällytettiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklaan, joka perustuu edellä mainittuun yleissopimukseen ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamista on tehostettu entisestään. Uudessa perustamissopimuksessa määrätään, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta varmistaa, että yhteisön toimielinten toimissa kunnioitetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen F artiklasta johtuvia perusoikeuksia. Samoin soveltamisen keskeyttämistä koskevan lausekkeen yhteydessä määritellään toimenpiteet, joihin ryhdytään, jos jokin jäsenvaltio rikkoo unionin perusperiaatteita vastaan. Katso: * Ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeva yleissopimus (ECHR) * Soveltamisen keskeyttämistä koskeva lauseke Ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeva yleissopimus Roomassa 4. marraskuuta 1950 allekirjoitetulla ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevalla eurooppalaisella yleissopimuksella otettiin ensimmäisen kerran käyttöön ihmisoikeuksien suojelua koskeva kansainvälinen järjestelmä, jossa yksityishenkilöt voivat vedota tuomioistuimiin oikeuksiensa vahvistamiseksi. Yleissopimuksella perustettiin joukko neuvoa-antavia toimielimiä, joiden kotipaikka on Strasbourg. Näitä ovat: * yksityishenkilöiden tai jäsenvaltioiden kanteluita käsittelevä toimikunta * Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jolle komissio, tai komission antaman kertomuksen perusteella jäsenvaltio, lähettävät tapauksia käsiteltäväksi (oikeusmenettelyjä koskevissa tapauksissa) * Euroopan neuvoston ministerikomitea, joka valvoo sopimuksen noudattamista ja käsittelee riita-asiat, jotka pyritään ratkaisemaan poliittisten keinojen avulla. Euroopan unionin liittyminen ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaan yleissopimukseen on otettu usein esille. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin otti 28. maaliskuuta 1996 antamassaan lausunnossa kielteisen kannan tällaiseen mahdollisuuteen, koska liittyminen voisi aiheuttaa toimivaltaa koskevia ristiriitoja sen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välillä. Katso: * Ihmisoikeudet Ioanninan kompromissi Ioanninan kompromissi on saanut nimensä ulkoasiainministereiden epävirallisesta kokouksesta, joka pidettiin Kreikan Ioanninassa 27. maaliskuuta 1994. Kokouksen tuloksena tehtiin muun muassa neuvoston päätös erityiskysymyksestä, joka koski päätösten tekemistä määräenemmistöllä laajentuneessa 16 jäsenvaltion unionissa. Neuvoston päätöstä muutettiin sen jälkeen kun Norja oli päättänyt olla liittymättä unioniin. Tehty kompromissi merkitsee sitä, että jos neuvoston jäsenet, joiden yhteinen äänimäärä on 23 äänen (entinen määrävähemmistö) ja 26 äänen (uusi määrävähemmistö) välillä, ilmoittavat aikovansa vastustaa sitä, että neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä, neuvosto tekee voitavansa, jotta kohtuullisen määräajan kuluessa löydettäisiin tyydyttävä ratkaisu, joka voidaan hyväksyä vähintään 65 äänellä 87:stä. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Määräenemmistö SANASTO Uudistuva Euroopan unioni J Julistus (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) Julistukset ovat asiakirjoja, joista ei ole määrätty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osastossa. Niitä on kuitenkin käytetty erityisesti Euroopan poliittisen yhteistyön (EPC) puitteissa. Julistukset eivät ole sitovia asiakirjoja, ja niitä käytetään edelleen säännöllisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa. Katso: * Euroopan poliittinen yhteistyö (EPC) * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Julkiset palvelut Tällä ilmauksella on kaksi merkitystä: se tarkoittaa sekä palveluja tarjoavia elimiä että niiden tarjoamia yleishyödyllisiä palveluja. Viranomaiset voivat edistää yleishyödyllistä toimintaa tai antaa mahdollisuuden sellaiseen määräämällä julkisen palvelun velvoitteen palvelun tarjoajalle, esimerkiksi lento-, maa- ja rautatiekuljetusten tai energiantuotannon harjoittajille. Velvoite voi koskea palvelujen tarjoamista joko maanlaajuisesti tai alueellisesti. Julkiset palvelut sekoitetaan usein virheellisesti julkiseen sektoriin (julkishallinto mukaan lukien); toisin sanoen tehtävät sekoitetaan asemaan ja kohderyhmä omistajaan. Katso: * Julkisia palveluja koskeva peruskirja * Toissijaisuus * Yleishyödylliset palvelut * Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut * Yleispalvelut Julkisia palveluja koskeva peruskirja Julkisia palveluja koskevan peruskirjan ajatus on lähtöisin suunnitelmasta, jonka mukaan on luotava asiakirja julkisia palveluja koskevista perusoikeuksista ja periaatteista. Näitä periaatteita olisivat esimerkiksi seuraavat: * palvelujen jatkuvuus * laatu * toimitusvarmuus * yhtäläinen saanti * kohtuullinen hinta * hyväksyttävyys yhteiskunnan, kulttuurin ja ympäristön kannalta. Katso: * Julkiset palvelut * Yleispalvelut SANASTO Uudistuva Euroopan unioni K K.4 artiklan mukainen komitea (oikeus- ja sisäasiat) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.4 artiklan mukainen johtavista virkamiehistä muodostuva koordinointikomitea perustettiin valmistelemaan neuvoston keskusteluja oikeus- ja sisäasioiden alalla. Käytännössä komitea on ollut olemassa jo joulukuussa 1988 pidetystä Rhodoksen Eurooppa-neuvostosta lähtien. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan K.4 artikla siirretään K.8 artiklan yhteyteen sen sisällön kuitenkaan muuttumatta. Katso: * Oikeus- ja sisäasiat Kaksoisenemmistö Euroopan unionin laajentumisen lähentyessä on tehty ehdotuksia, joilla pyritään säilyttämään suurten ja pienten jäsenvaltioiden nykyinen tasapaino neuvoston päätöksenteossa. Sekä jäsenvaltioiden äänien että unionin väestömäärän enemmistön edellyttäminen ennen neuvoston päätöstä olisi yksi mahdollisuus välttää tilanne, jota jotkut ovat pitäneet pienten maiden yliedustuksena. Määräenemmistöön tarvittava äänten vähimmäismäärä (nykyisin noin 70 prosenttia) voitaisiin säilyttää, mutta tällöin puolesta äänestäneiden jäsenvaltioiden olisi edustettava kolmea viidesosaa unionin koko väestöstä. Kaksoisenemmistöön tarvittavien äänten vähimmäismäärä voisi vaihdella asian mukaan. Laajentuneen Euroopan unionin päätöksentekoon liittyviä institutionaalisia kysymyksiä ei ratkaistu viimeisimmässä hallitustenvälisessä konferenssissa. Pöytäkirja, joka koskee toimielimiä laajenemista silmällä pitäen, liitetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen Amsterdamin voimaantulon myötä. Kyseisessä pöytäkirjassa liitetään päätöksenteko neuvostossa komission kokoon, olettaen että ensimmäisessä laajenemisvaiheessa komissio tulee koostumaan yhdestä edustajasta jäsenvaltiota kohti. Tällöin myös äänien painottamista neuvostossa olisi muutettu siten, että se perustuu uuteen äänien painotukseen tai kaksinkertaisen enemmistön järjestelmään. Pöytäkirjassa määrätään myös uuden hallitustenvälisen konferenssin kutsumisesta koolle toimielinten toimintaa koskevien sääntöjen tarkastelemiseksi vähintään vuosi ennen kuin Euroopan unionissa on kaksikymmentä jäsentä. Katso: * Komission kokoonpano * Laajentuminen * Määräenemmistö * Äänten painottaminen neuvostossa Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjunta Europolin huumeyksikkö vastaa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjunnasta. Se edistää jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisten yhteistyötä toimimalla tiedonvaihdon välineenä. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä kansainvälisen rikollisuuden torjunta liitetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uuteen VI osastoon. Sitä koskevan nimenomaisen määräyksen avulla jäsenvaltiot voivat edetä tiedonvaihtoa pitemmälle, koska määräys antaa niille selkeän oikeusperustan uudessa K.6 artiklassa määrättyjen välineiden käyttämiseen (kanta, päätös ja puitepäätös, yleissopimus) ja kansainvälisen rikollisuuden torjumiseen pyrkivän todellisen politiikan toteuttamiseen. Katso: * Euroopan poliisivirasto (Europol) * Oikeus- ja sisäasiat * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa Kansalliset kansanedustuslaitokset Euroopan parlamentin jäsenet ja kansallisten kansanedustuslaitosten edustajat, joita asia koskee, ovat kokoontuneet puolen vuoden välein vuodesta 1989 lähtien yhteisöasioihin erikoistuneiden järjestöjen konferenssissa Cosacissa (Conference of European Community Affairs Committees). Euroopan unioni sai Maastrichtin sopimuksen voimaantulon myötä toimivaltuuksia sellaisilla aloilla kuin oikeus- ja sisäasiat, jotka olivat perinteisesti kuuluneet jäsenvaltioiden toimivallan piiriin. Kansallisten kansanedustuslaitosten ja Euroopan parlamentin välisten yhteyksien tärkeyttä korostettiin tämän vuoksi julistuksessa kansallisten kansanedustuslaitosten merkityksestä Euroopan unionissa. Jäsenvaltioiden hallituksia kehotettiin myös huolehtimaan siitä, että kansanedustuslaitokset saavat komission ehdotukset riittävän ajoissa mahdollista tarkastelua varten. Tiedonsaannin parantaminen mahdollistaisi sen, että kansalliset kansanedustuslaitokset voisivat osallistua entistä kiinteämmin yhteisön toimintaan ja toteuttaa sen yhä tiiviimpää kansanvaltaista valvontaa. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetään pöytäkirja kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta. Asiakirjassa korostetaan, että tiedot (valkoiset kirjat, vihreät kirjat, tiedonannot ja lainsäädäntöehdotukset) on toimitettava kansallisille kansanedustuslaitoksille. Säädösehdotus voidaan ottaa neuvoston esityslistalle aikaisintaan kuuden viikon kuluttua siitä, kun komissio on antanut säädösehdotuksen tai ehdotuksen Euroopan parlamentille tai neuvostolle, jotta kansalliset kansanedustuslaitokset voisivat keskustella niistä. Lisäksi Cosac voi saattaa aiheellisina pitämänsä näkemykset Euroopan unionin toimielinten tietoon ja tarkastella säädösehdotuksia, jotka koskevat vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamista (yksityisten ihmisten oikeuksien ja vapauksien osalta). Katso: * Euroopan parlamentti Kestävä kehitys Kestävä kehitys tarkoittaa sellaista taloudellista kasvua, joka voi tyydyttää hyvinvoinnin tarpeet yhteiskunnassa lyhyellä, keskipitkällä ja etenkin pitkällä aikavälillä. Perusajatuksena on, että kehityksen on vastattava nykypäivän tarpeita tuhoamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Käytännössä tämä merkitsee sopivien edellytysten luomista ympäristöä säästävälle, pitkäaikaiselle kehitykselle. Kestävää kehitystä käsitelleessä maailman huippukokouksessa, joka pidettiin Kööpenhaminassa maaliskuussa 1995, korostettiin tarvetta estää sosiaalinen syrjäytyminen ja suojella väestön terveyttä. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä kestävä kehitys tullaan mainitsemaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan kappaleissa. Katso: * Kilpailukyky * Talouden globaalistuminen Kilpailukyky Komission vuonna 1994 julkaisema Valkoinen kirja kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä määrittelee maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn tähtäävän politiikan suuntaviivat. Tämä politiikka sisältää neljä tavoitetta, jotka ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa: * Eurooppalaisten yritysten avustaminen sopeutumisessa uuteen maailmanlaajuiseen ja keskinäiseen riippuvuuteen perustuvaan kilpailutilanteeseen * Niiden kilpailuetujen hyödyntäminen, jotka liittyvät asteittaiseen siirtymiseen kohti entistä enemmän tietoon perustuvaa taloutta * Teollisuuden kestävän kehityksen edistäminen * Tarjonnan muutosnopeuden ja vastaavien kysynnän muutosten välisen viipeen pienentäminen. Uusi työllisyyttä koskeva luku, jossa otetaan huomioon valkoisessa kirjassa asetetut tavoitteet, sisällytetään Euroopan yhteisön perustamissopimukseen Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä. Katso: * Kestävä kehitys * Talouden globaalistuminen * Työllisyys Komissio Komission toimivaltaan kuuluu aloiteoikeuden lisäksi täytäntöönpanovalta, hallinto ja valvonta. Se valvoo perussopimusten soveltamista ja yhteisön etujen toteutumista. Komissio muodostuu 20 jäsenestä, jotka toimivat itsenäisesti (jäseninä on kaksi henkilöä Saksasta, Espanjasta, Ranskasta, Italiasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta sekä yksi henkilö jokaisesta muusta jäsenvaltiosta). Se nimitetään viideksi vuodeksi jäsenvaltioiden sopimuksella, ja nimitystä edeltää Euroopan parlamentin äänestys komission hyväksymisestä. Komissio vastaa toiminnastaan Euroopan parlamentille. Komission jäseniä avustaa pääosastoista ja erikoisyksiköistä koostuva hallinto, jonka henkilöstö työskentelee pääosin Brysselissä ja Luxemburgissa. Hallitustenvälinen konferenssi otti Amsterdamin sopimuksen hyväksymisen yhteydessä huomioon komission pyrkimykset, jotka tähtäävät tehtävien uudelleenorganisoimiseen komission jäsenten kesken, ennen kuin seuraava komissio astuu toimeen vuonna 2000, ja sen yksiköiden järjestämiseen tämän mukaisesti. Komissio nosti 15. heinäkuuta 1997 Agenda 2000:ssa esiin kysymyksen komission toiminnan uudistamisesta. Agenda 2000:ssa viitataan komissiossa jo käynnissä oleviin uudistusohjelmiin, jotka perustuvat SEM 2000 - ("moitteeton ja tehokas varainhoito") ja MAP 2000 - ("henkilöstöpolitiikan ja hallinnon nykyaikaistaminen") aloitteisiin. Asiakirjassa korostetaan myös komission tarvetta koota ja määritellä uudelleen tehtävänsä 2000-luvun tarpeet huomioon ottaen. Katso: * Agenda 2000 * Euroopan parlamentti * Eurooppa-neuvosto * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) * Komission hyväksyminen * Komission kokoonpano * Yhteisön oikeuden soveltamisen valvonta Komission hyväksyminen Komission nimittämistä koskevaa menettelyä on tarkistettu perin pohjin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa. Siinä otettiin käyttöön komission hyväksymistä koskeva menettely, joka jakaantuu kahteen osaan. Niistä ensimmäinen koskee komission puheenjohtajan ja toinen koko komission nimittämistä. Jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät ensin yhteisellä sopimuksella ja Euroopan parlamenttia kuultuaan henkilön, jonka he aikovat nimittää komission puheenjohtajaksi. Sen jälkeen jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät puheenjohtajaksi nimetyn kanssa neuvotellen muut henkilöt, jotka ne aikovat nimittää komission jäseniksi. Euroopan parlamentissa äänestetään tämän jälkeen komission hyväksymisestä yhtenä kokoonpanona. Lopuksi komissio nimitetään tehtäväänsä jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella. Menettelyä sovellettiin ensimmäisen kerran nykyisen komission toimikauden alussa. Sen kaksinkertaisena etuna on sekä nimitettävän komission laillisen perustan vahvistaminen että näiden kahden toimielimen välisen keskustelun edistäminen. Katso: * Euroopan parlamentti * Komissio * Komission kokoonpano * Komission puheenjohtaja Komission kokoonpano Komission kokoonpano synnytti runsasta keskustelua hallitustenvälisessä konferenssissa, mutta mitään tähän liittyviä päätöksiä ei ole toistaiseksi tehty. Tavoitteena on määritellä sellainen komission jäsenten enimmäismäärä, joka takaa komission legitiimiyden sekä sen päätöksenteon kollegiaalisuuden ja tehokkuuden, kun se toteuttaa tehtäväänsä yleistä etua edustavana toimielimenä, jonka jäsenet toimivat täysin itsenäisesti. Komission kokoonpanoa koskeva keskustelu liittyy läheisesti kysymykseen päätöksenteon kollegiaalisuudesta. Tällä käsitteellä tarkoitetaan komission päätöksentekorakenteen erityispiirrettä, jonka mukaan komission hyväksymä kanta edustaa sen kaikkien jäsenten yhteistä kantaa eikä vain yksittäisen jäsenen kantaa. Uusia laajentumisia silmällä pitäen on ilmaistu pelkoa siitä, että komission jäsenten määrän merkittävä kasvu johtaa toimen kansallistumiseen kollegiaalisuuden kustannuksella. Vastaavasti määrän rajoittaminen on herättänyt pelon siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät olisi edustettuina komissiossa. Toimielimiä koskeva pöytäkirja tullaan liittämään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä. Siinä määrätään, että Euroopan unionin seuraavan laajenemisen myötä komissio tulee koostumaan yhdestä komissaarista kansallisuutta kohti edellyttäen että äänten painottamista neuvostossa on tällöin muutettu kaikkien jäsenmaiden hyväksymällä tavalla. Lisäksi uusi hallitustenvälinen konferenssi, jossa tarkastellaan toimielinten kokoonpanoa ja toimintaa kokonaisuudessaan, on kutsuttava koolle vähintään vuotta ennen kuin Euroopan unionissa on yli kaksikymmentä jäsentä. Jotta Euroopan unioni voisi toimia yli kahdenkymmenen jäsenen kokoonpanossa, nykyisiä menettelyjä on muutettava perinpohjaisesti. Katso: * Komissio * Laajentuminen * Äänten painottaminen neuvostossa Komission puheenjohtaja Amsterdamin sopimus vahvistaa komission puheenjohtajan tehtävää ja asemaa. Sopimuksen tultua voimaan jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät yhteisellä sopimuksella henkilön, jonka ne aikovat nimittää komission puheenjohtajaksi. Nimitykselle on saatava Euroopan parlamentin hyväksyntä. Jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät myöhemmin yhteisellä sopimuksella uuden puheenjohtajan kanssa muut henkilöt, jotka ne aikovat nimittää komission jäseniksi. Komission puheenjohtaja määrittelee poliittiset suuntaviivat, joiden avulla komissio voi suorittaa tehtävänsä ja päättää kollegion sisäisestä tehtävänjaosta sekä tehtävien uudelleenjaosta komission toimikauden aikana. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa komission organisaatiosta ja toiminnasta esitetään johdonmukaisuuden lisäämiseksi toive siitä, ulkosuhteet annettaisiin komission varapuheenjohtajan vastuualueeksi (ulkosuhteita hoitaa tällä hetkellä viisi eri henkilöä). Katso: * Komissio * Komission kokoonpano Komitologia Komitologia (komiteamenettely) tarkoittaa sitä, että komissio turvautuu komiteoihin käyttäessään sille siirrettyä neuvoston säädöksen täytäntöönpanovaltaa. Komission avuksi perustetaan komitea, kun neuvosto on hyväksynyt säädöksen, jossa määrätään, että komission on toteutettava täytäntöönpanotoimenpiteitä. Komitea muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja sen puheenjohtajana on komission edustaja. Komiteoita on kolmentyyppisiä: sääntelykomiteoita, hallintokomiteoita ja neuvoa-antavia komiteoita. Tämän järjestelmän ansiosta neuvoston ei tarvitse uhrata aikaa teknisiin seikkoihin, vaan se voi keskittyä tehokkaammin päätöksentekoprosessiin (esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan alalle on perustettu useita komiteoita). Komiteamenettelyä säädellään lähinnä 13. heinäkuuta 1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä, joka koskee menettelyä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä. Hallitustenvälinen konferenssi kehottaa Amsterdamin sopimukseen liitetyssä julistuksessa komissiota tekemään neuvostolle ehdotuksen tämän päätöksen muuttamisesta viimeistään vuoden 1998 aikana. Komiteoiden perustamista ja toimintaa säätelevät menettelyt ovatkin osoittautuneet monimutkaisiksi; ne eivät ole riittävän avoimia. Komissio on perustanut myös muita komiteoita käyttääkseen suoraan perustamissopimuksista johtuvaa omaa toimivaltaansa (esimerkiksi 113 artiklan mukainen komitea, joka avustaa komissiota yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa). Nämä komiteat eivät kuulu komitologiajärjestelmään, vaan niitä säädellään niiden omilla säännöillä. Nämäkin komiteat muodostuvat kuitenkin jäsenvaltioiden nimittämistä edustajista ja niiden puheenjohtajana on komission edustaja. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Komissio Koonnelman laatiminen säädöksistä Koonnelman laatimisella tarkoitetaan säädöksen pelkästään selventävää ja epävirallista yksinkertaistamista. Koonnelmassa toteutuva muutosten sisällyttäminen perussäädökseen ei merkitse uuden säädöksen antamista. Käytännössä on kyse ainoastaan selventämiseen liittyvästä komission toimesta. Tuloksena olevalla tekstillä ei ole oikeusvaikutusta. Se voidaan tarvittaessa julkaista ilman johdanto-osan viitteitä ja kappaleita Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa. Katso: * Lainsäädännön yksinkertaistaminen Kuulemismenettely Kuulemismenettelyssä neuvoston on kuultava Euroopan parlamenttia ja otettava sen näkemykset huomioon. Parlamentin kanta ei kuitenkaan sido neuvostoa, mutta sen velvollisuus on kuulla parlamenttia. Menettelyä sovelletaan pääasiassa yhteisessä maatalouspolitiikassa. Katso: * Euroopan parlamentti * Euroopan unionin neuvosto * Määräenemmistö * Yhteinen maatalouspolitiikka * Yksimielisyys SANASTO Uudistuva Euroopan unioni L Laajentuminen Laajentumisella viitataan neljään perättäiseen vaiheeseen, jolloin yhteisöön liittyi uusia jäseniä. Yhdeksän maata on tähän mennessä liittynyt kuuden perustajajäsenen eli Belgian, Saksan, Ranskan, Italian, Luxemburgin ja Alankomaiden alun perin muodostamaan yhteisöön. Laajentuminen on tapahtunut seuraavasti: * 1973: Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta * 1981: Kreikka * 1986: Portugali ja Espanja * 1995: Itävalta, Suomi ja Ruotsi. Jäsenyyttä hakeneiden maiden lukumäärän kasvaessa laajentumisen käsite on saanut erityisen sisällön. Tämä on johtunut näkemyksestä, jonka mukaan Rooman sopimuksella perustettu järjestelmä ei voi toimia tehokkaasti unionin jäsenvaltioiden määrän kasvaessa 25-30:een, ellei toimielimiä ja eräitä unionin politiikkoja uudisteta. Seurannut keskustelu on keskittynyt laajentumisen ja syvenemisen käsitteisiin. Joidenkin mielestä Euroopan unioni ei voi laajentua ennen kuin sen toimielimet ja toimintamenettelyt on täysin uudistettu. Toisten mukaan laajentuminen on ensisijainen tavoite (jolloin taka-ajatuksena on usein se, että laajentuminen heikentäisi unionin poliittisia päämääriä). Toimielimiä koskeva pöytäkirja tullaan liittämään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Siinä määrätään uuden hallitustenvälisen konferenssin kutsumisesta koolle vähintään vuotta ennen kuin unionissa on yli kaksikymmentä jäsentä laajentumiseen liittyvien institutionaalisten, komission kokoonpanoon ja erityisesti äänten painottamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Se, että yhä useampi päätös voidaan tehdä määräenemmistöllä, on myös katsottu edellytykseksi toimielinten tehokkaalle toiminnalle laajentuneessa Euroopassa (katso tähän liittyen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetty Belgian, Italian ja Ranskan yhteinen julistus). Euroopan komissio hyväksyi 15. heinäkuuta 1997 Agenda 2000 -asiakirjan, joka liittyy myös läheisesti laajentumiseen ja käsittelee Euroopan unionia 2000-luvun alussa koskettavia kysymyksiä. Katso: * Agenda 2000 * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) * Komission kokoonpano * Syveneminen * Äänten painottaminen neuvostossa Lainsäädännön kodifiointi Lainsäädännön muodollisella tai virallisella kodifioinnilla tarkoitetaan uuden kodifioidut säädökset (perussäädös ja sen muutokset) sisältävän ja ne kumoavan säädöksen antamista muuttamatta asiasisältöä. Uusi säädös julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden L-sarjassa. Muodollinen tai virallinen kodifiointi voi olla vertikaalista (uusi säädös pitää sisällään perussäädöksen ja sen myöhemmät muutokset) tai horisontaalista (uusi säädös pitää sisällään useita rinnakkaisia perussäädöksiä - ja niiden muutoksia - jotka kaikki koskevat samaa aihetta). Katso: * Lainsäädännön yksinkertaistaminen Lainsäädännön yksinkertaistaminen Lainsäädännön yksinkertaistaminen tarkoittaa sen karsimista siten, että noudatetaan tiukasti välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita. Pääasiallisina keinoina ovat säädösten uudelleenlaatiminen, lainsäädännön kodifiointi sekä koonnelman laatiminen säädöksistä. Lainsäädännön yksinkertaistamisesta on tullut yhä tärkeämpi kysymys sen jälkeen, kun komissio julkaisi sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan valkoisen kirjan ja Edinburghissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto toi asian nimenomaisesti esille. Viime vuosikymmenellä on nimittäin keskitytty pääasiassa sisämarkkinoiden ja neljän vapauden toteuttamiseen, mikä on johtanut massiiviseen yhteisön lainsäädäntöön. Näissä olosuhteissa lainsäädännön yksinkertaistamisesta on tullut ensisijainen tavoite, jolla halutaan varmistaa yhteisön toiminnalle välttämätön avoimuus ja tehokkuus. Toukokuussa 1996 käynnistettiin kokeiluhanke SLIM (Simpler legislation for the internal market), joka käsittää neljä erityisalaa ja jota voidaan laajentaa muillekin aloille. Hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitettiin yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskeva julistus. Siinä suositetaan, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio määrittelevät suuntaviivat kyseisen lainsäädännön parantamiseksi muodollisesti. Niitä kehotetaan myös tekemään parhaansa säädöstekstien kodifioinnin nopeuttamiseksi. Katso: * Avoimuus * Koonnelman laatiminen säädöksistä * Lainsäädännön kodifiointi * Sopimusten yksinkertaistaminen * Säädösten uudelleenlaatiminen * Toissijaisuus Luxemburgin kompromissi Tammikuussa 1966 tehty Luxemburgin kompromissi päätti niin kutsutun tyhjän tuolin kriisin, jonka aikana Ranska oli jättänyt paikkansa tyhjäksi neuvostossa heinäkuusta 1965 lähtien. Kompromississa tunnustettiin se erimielisyys, joka vallitsi kahden eri näkemyksen kannattajien välillä. Toiset kannattivat sitä, että tärkeiden kansallisten etujen ollessa kyseessä neuvoston jäsenet pyrkivät löytämään kohtuullisen määräajan kuluessa sellaisen ratkaisun, jonka kaikki voivat hyväksyä toistensa edun huomioon ottaen. Ranska oli puolestaan sitä mieltä, että keskusteluja on jatkettava, kunnes päästään yksimieliseen sopimukseen. Myöhemmin Ranskan mielipiteeseen yhtyi muitakin jäsenvaltioita. Kompromissi ei ole estänyt neuvostoa tekemästä päätöksiään EY:n perustamissopimuksen mukaisesti, mihin monissa tapauksissa vaaditaan määräenemmistö. Se ei ole myöskään estänyt neuvoston jäseniä yrittämästä lähentää eri näkemyksiä ennen kuin neuvosto tekee päätöksensä. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Määräenemmistö * Yksimielisyys Lähentymisperusteet Talous- ja rahaliiton (EMU) toteutumisen edellyttämän kestävän lähentymisen varmistamiseksi perustamissopimuksessa asetetaan viisi lähentymisperustetta, jotka jäsenvaltion on täytettävä ennen kuin se voi osallistua EMUn kolmanteen vaiheeseen. Lähentymisperusteiden toteutumista seurataan komission ja Euroopan rahapoliittisen instituutin (ERI) laatimien kertomusten perusteella. Arviointiperusteet ovat seuraavat: * Julkisen talouden vuotuinen velkaantuminen ei saa ylittää 3:a prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. * Julkisen talouden kokonaisvelka ei saa ylittää 60:tä prosenttia bruttokansantuotteesta. * Hintatason vakauden on oltava kestävällä tasolla, ja keskimääräinen rahanarvon alenemisaste arviointihetkeä edeltävän vuoden aikana saa ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä kolmen hintavakaudeltaan parhaan jäsenvaltion inflaatioasteen. * Keskimääräinen pitkäaikainen nimelliskorko saa ylittää enintään kahdella prosenttiyksiköllä kolmen hintavakaudeltaan parhaan jäsenvaltion vastaavan koron. * Valuuttakurssin on pysyttävä Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien rajoissa vähintään arviointihetkeä edeltävien kahden vuoden ajan ilman, että siihen on kohdistunut vakavia häiriöitä. Lähentymisperusteiden tavoitteena on varmistaa, että EMUn taloudellinen kehitys on tasapainoista eikä aiheuta jännitteitä jäsenvaltioiden välillä. On myös otettava huomioon, että julkisen talouden velkaantumista ja sen kokonaisvelkaa koskevien arviointiperusteiden on täytyttävä myös sen jälkeen, kun EMUn kolmas vaihe on tullut voimaan (1. tammikuuta 1999). Tähän liittyvä vakaussopimus hyväksyttiin Amsterdamin Eurooppa-neuvostossa. Katso: * Talous- ja rahaliitto (EMU) * Vakaus- ja kasvusopimus Länsi-Euroopan unioni (WEU) Länsi-Euroopan unioni (WEU) on järjestö, joka perustettiin vuonna 1948 turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä varten. Siihen kuuluvat EU:n jäsenvaltiot (paitsi Irlanti, Itävalta, Ruotsi, Suomi ja Tanska, jotka ovat tarkkailijajäseniä). Islanti, Norja ja Turkki ovat sen liitännäisjäseniä. Sopimus Euroopan unionista teki WEU:sta Euroopan unionin kehityksen erottamattoman osan säilyttäen kuitenkin sen institutionaalisen itsemääräämisoikeuden. WEU:n tehtävänä onkin valmistella ja toteuttaa ne unionin päätökset ja toimet, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Katso: * Nato (Pohjois-Atlantin liitto) * Petersbergin julistus (Petersbergin tehtävät) * Uudistettu Nato * WEU:n liitännäisjäsenet * WEU:n liitännäiskumppanit * WEU:n tarkkailijajäsenet * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka SANASTO Uudistuva Euroopan unioni M Maaseudun kehittäminen Maaseudun kehittäminen liittyy yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja työllisyyttä tukeviin toimiin. Sillä on neljä tavoitetta: * nykyaikaistaa maatilat ja antaa taloudellista tukea nuorille viljelijöille * edistää matkailua ja paikallista yrittäjyyttä * järjestää palveluja aikaisempaa paremmin paikallisen väestön saataville (esimerkiksi tietoverkot, veden- ja energiansaanti) * hillitä maaltamuuttoa tukemalla käsityöläisten sekä pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstön koulutusta. Katso: * Pelastuspalvelu, energia ja matkailu * Yhteinen maatalouspolitiikka Maastrichtin sopimuksen N artikla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen eli Maastrichtin sopimuksen N artikla muodostaa oikeusperustan, jonka perusteella jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi (HVK) voidaan kutsua koolle sopimusten tarkistamiseksi. Siinä määrätään, että jäsenvaltion hallitus tai komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksia tällaisista tarkistuksista. Jos neuvosto Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan antaa konferenssin järjestämisestä myönteisen lausunnon, sen puheenjohtaja kutsuu konferenssin koolle. Sopimuksiin tehtävät muutokset tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. N artiklan 2 kohdassa määrättiin nimenomaisesti jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssin kutsumisesta koolle vuonna 1996. Kyseinen kohta tullaan kumoamaan Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Katso: * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) Maastrichtin sopimuksen V osasto (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) Maastrichtin sopimuksen V osasto sisältää määräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Se käsittää J-J.11 artiklan. Amsterdamin sopimukseen liittyvien muutoksien vuoksi V osasto tulee sisältämään uuden perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen J.1-.17 artiklat. Katso: * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Maastrichtin sopimuksen VI osasto (oikeus- ja sisäasiat) Maastrichtin sopimuksen VI osasto sisältää määräykset yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa. Se käsittää K-K.9 artiklan. Uuden sopimuksen myötä siirretään lukuisia VI osastoon kuuluvia aloja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uuteen III A osastoon ("viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka"). Maastrichtin sopimuksen VI osastoon jää puolestaan poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa. Kyseinen uusi VI osasto sisältää 14 artiklaa. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen III A osasto ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto muodostavat oikeusperustan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalle alueelle. Katso: * Euroopan unionin pilarit * Oikeus- ja sisäasiat * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue Menojen luokitus Menojen luokituksella viitataan unionin menojen erottelemiseen yhtäältä niihin, joiden muodostumisen periaate ja määrä on oikeudellisesti määritelty perustamissopimuksissa, johdetussa oikeudessa, yleissopimuksissa, kansainvälisissä sopimuksissa tai yksityisoikeudellisissa sopimuksissa (pakolliset menot), ja toisaalta niihin, joiden määrärahojen määrästä budjettivallan käyttäjä voi päättää haluamallaan tavalla (ei-pakolliset menot). Kysymys siitä, kuuluvatko tietyt menot pakollisiin vai ei-pakollisiin menoihin, aiheuttaa kitkaa kahden budjettivallan käyttäjän eli neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä, koska Euroopan parlamentti voi lopullisesti päättää vain ei-pakollisten menojen määrästä. Koska maatalousmenot katsotaan pakollisiksi menoiksi, yli puolet yhteisön talousarviosta jää parlamentin valvontavallan ulkopuolelle. Katso: * Euroopan parlamentti * Euroopan unionin neuvosto * Kuulemismenettely * Yhteinen maatalouspolitiikka Miesten ja naisten tasavertainen kohtelu Miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaate vahvistettiin jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957. Vuoden 1975 jälkeen on annettu joukko direktiivejä, joilla periaatteen soveltamisala on laajennettu kattamaan mahdollisuudet työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työolot. Tavoitteena on ollut estää kaikenlainen työhön liittyvä syrjintä. Tasavertainen kohtelu laajennettiin myöhemmin koskemaan sosiaaliturvaa, sekä lakisääteisiä että ammatillisia järjestelmiä. Periaatteen tunnustaminen johti 1980-luvulla tasavertaisuuden edistämiseen monivuotisten ohjelmien avulla. Amsterdamin sopimuksella pyritään täydentämään 119 artiklan rajallista soveltamisalaa (koskee vain samanpalkkaisuutta) ja sisällyttämään miesten ja naisten tasavertainen kohtelu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklaan, jossa luetellaan yhteisölle asetetut tehtävät. Katso: * Tasavertaiset mahdollisuudet Mietintäryhmä Korfussa 24. ja 25. kesäkuuta 1994 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti mietintäryhmän, joka sai tehtäväkseen valmistella vuoden 1996 hallitustenvälistä konferenssia (HVK) ehdottamalla vaihtoehtoisia tapoja vastata niihin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin, jotka unionilla on edessään. Ryhmään kuuluivat jäsenvaltioiden ulkoasiainministereiden edustajat, Euroopan parlamentin edustajat (Elmar Brok, saksalainen PPE:n jäsen, ja Elisabeth Guigou, ranskalainen PSE:n jäsen) sekä institutionaalisista kysymyksistä vastaava komission jäsen Marcelino Oreja. Mietintäryhmän puheenjohtajana toimi Espanjan hallituksen nimittämä Carlos Westendorp. Ryhmä työskenteli kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana 1995. Kukin EU:n toimielin osallistui sen työhön laatimalla alustavan kertomuksen siitä, miten Euroopan unionista tehty sopimus on toiminut. Ryhmän päätelmät toimitettiin Madridissa 15. ja 16. joulukuuta 1995 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle, ja ne toimivat lähtökohtana hallitustenvälisen konferenssin työlle. Katso: * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) Monen nopeuden Eurooppa Monen nopeuden Eurooppa tarkoittaa eriasteisen yhdentymisen mallia. Mallin mukaan yhteisiin tavoitteisiin pyrkii jäsenvaltioiden ryhmä, joka voi ja haluaa edetä yhdentymisessä. Ajatuksena on, että muut jäsenvaltiot seuraavat sitä myöhemmin. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Yhteinen toimielinjärjestelmä Määräenemmistö Määräenemmistöllä tarkoitetaan äänimäärää, joka tarvitaan päätöksen tekemiseksi neuvostossa silloin, kun asia käsitellään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaan. Määräenemmistöön tarvitaan vähintään 62 ääntä 87:stä (71 prosenttia äänistä). Jäsenvaltioiden äänet painotetaan seuraavasti: Italialla, Ranskalla, Saksalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on kullakin 10 ääntä, Espanjalla on 8 ääntä, Alankomailla, Belgialla, Kreikalla ja Portugalilla on kullakin 5 ääntä, Itävallalla ja Ruotsilla on kummallakin 4 ääntä, Irlannilla, Suomella ja Tanskalla on kullakin 3 ääntä ja Luxemburgilla on 2 ääntä. Katso: * Euroopan unionin neuvosto * Ioanninan kompromissi * Äänten painottaminen neuvostossa SANASTO Uudistuva Euroopan unioni N Nato Pohjois-Atlantin liitto Nato perustettiin vuonna 1949, ja sen päämaja sijaitsee Brysselissä. Siihen kuuluu 16 jäsentä: EU:n jäsenvaltiot (paitsi Irlanti, Itävalta, Ruotsi ja Suomi), Kanada, Yhdysvallat, Islanti, Norja ja Turkki. Unionin politiikassa kunnioitetaan velvoitteita, joita Natoon kuuluminen asettaa eräille jäsenvaltioille, ja se on sopusoinnussa Natossa sovitun yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyssä julistuksessa N:o 30 selvennetään Naton tulevia suhteita WEU:hun, joka on puolustusta koskeva unionin osa ja keino vahvistaa Atlantin liiton Euroopan pilaria. Katso: * Länsi-Euroopan unioni (WEU) * Uudistettu Nato * Yhteinen puolustus * Yhteinen puolustuspolitiikka * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Neuvoston työskentelyn avoimuus Neuvoston työskentelyn avoimuutta koskevassa keskustelussa huomio on keskittynyt kahteen pääkohtaan: * neuvoston käymien keskustelujen tekeminen julkiseksi * neuvoston pöytäkirjojen ja äänestysselitysten julkistaminen. Muutettuaan työjärjestystään 6. joulukuuta 1993 neuvosto on noudattanut seuraava linjaa: sen käymät keskustelut ovat yleensä salaisia, mutta se käy myös joitakin julkisia keskusteluja (esimerkiksi puheenjohtajiston työohjelmasta puolivuosittain). Lisäksi neuvosto on hyväksynyt 2. lokakuuta 1995 menettelysäännöt, joiden mukaan äänestystulokset ja jäsenvaltioiden äänestysselitykset ovat yleisesti saatavissa silloin kun neuvosto toimii lainsäätäjänä. Pysyvien edustajien komitea (Coreper) antoi 8. marraskuuta tätä tiedonsaantia koskevat käytännön säännöt kertomuksessaan siitä, mitä sisäisiä menettelyjä on noudatettava. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä yleisön asiakirjoihin tutustumista koskevat periaatteet sisällytetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 151 artiklaan. Äänestystulos ja äänestysselitykset sekä pöytäkirjaan merkityt lausumat julkistetaan aina. Katso: * Avoimuus * Coreper SANASTO Uudistuva Euroopan unioni O Oikeus- ja sisäasiat Oikeus- ja sisäasiat sisällytettiin Euroopan unionin toimialoihin vuoden 1992 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastolla (kutsutaan myös kolmanneksi pilariksi). Yhteistyön tarkoituksena on vahvistaa unionia ja luoda turvallinen ja vapaa alue, jolla noudatetaan henkilöiden liikkumisvapauden periaatetta. Yhteistyötä tehdään seuraavilla aloilla: * turvapaikkapolitiikka * säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden ulkorajojen ylittämistä * maahanmuuttopolitiikka * huumausaineiden väärinkäytön torjuminen * kansainvälinen petostentorjunta * oikeudellinen yhteistyö siviili- ja rikosasioissa * tulliasiain yhteistyö * poliisiasiain yhteistyö. Näiden alojen toimenpiteiden toteuttamiseen on luotu erilaisia välineitä: yhteinen toiminta, yhteinen kanta ja yleissopimus. Vaikka alalla onkin tapahtunut huomattavaa kehitystä, tähän yhteistyön alaan on kohdistunut myös kritiikkiä. Yksimielisyyteen on päästy siitä, kuinka tarpeellista on laatia nykyistä tehokkaammat säädökset, joilla vahvistetaan yhteistyön rakennetta ja sisällytetään yhteisön toimivaltaan edellä mainitut henkilötarkastuksiin liittyvä alat (turvapaikka, maahanmuutto ja ulkorajojen ylittäminen). Amsterdamin sopimuksella järjestetään uudelleen yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla. Sen voimaantulon myötä luodaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Jotkut näistä aloista "yhteisöllistetään" ja esiin nostetaan uusia aloja ja menetelmiä. Lisäksi Euroopan unionin oikeudellisten puitteiden ulkopuolelle luotu Schengenin alue, jonka ovat luoneet henkilöiden vapaan liikkumisen lisäämisen kannalla olevat jäsenvaltiot, lisätään uuteen perustamissopimukseen. Katso: * Euroopan poliisivirasto (Europol) * Euroopan unionin pilarit * K.4 artiklan mukainen komitea (oikeus- ja sisäasiat) * Maastrichtin sopimuksen VI osasto (oikeus- ja sisäasiat) * Schengenin sopimus ja yleissopimus * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue * Yhdyskäytävä" (oikeus- ja sisäasiat) * Yhteinen kanta (oikeus- ja sisäasiat) * Yhteinen toimielinjärjestelmä * Yhteinen toiminta (oikeus- ja sisäasiat) * Yhteisöllistäminen * Yleissopimus (oikeus- ja sisäasiat) Oikeusasiamies Euroopan parlamentti nimittää jokaisten vaaliensa jälkeen Euroopan oikeusasiamiehen yhdeksi parlamentin vaalikaudeksi. Oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan unionin kansalaisilta sekä luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, kanteluja yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, paitsi jos ne liittyvät yhteisön tuomioistuimen ja yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimintaan. Jos oikeusasiamies toteaa epäkohdan, hän saattaa asian sen toimielimen käsiteltäväksi, jota se koskee, toteuttaa tutkimuksen, yrittää löytää ratkaisun epäkohdan poistamiseksi ja esittää tarvittaessa toimenpide-ehdotuksia, joihin toimielimen on vastattava antamalla asiasta yksityiskohtainen lausunto. Oikeusasiamies antaa Euroopan parlamentille kertomuksen jokaisen vuosittaisen istuntokauden päättyessä. Katso: * Unionin kansalaisuus SANASTO Uudistuva Euroopan unioni P Pelastuspalvelu, energia ja matkailu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen on liitetty julistus pelastuspalvelusta, energiasta ja matkailusta. Komissio toteaa kertomuksessaan, että erityisen oikeusperustan puuttumisen vuoksi Euroopan unioni on hyväksynyt useita näiden alojen toimia EY:n perustamissopimuksen 235 artiklan perusteella. Asianmukaisten määräysten ottaminen sopimukseen varmistaa vastedes yhteisön toimenpiteiden jatkuvuuden ja yhtenäisyyden parantamalla tämän toiminnan ymmärrettävyyttä. Kaikilla kolmella alalla on kuitenkin erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon: * Eurooppalainen energiapolitiikka on ainoa ala, jota jo koskevat Euroopan unionin erityiset säädökset, mutta nekin ovat edelleen hajallaan yhtäältä EHTY:n ja Euratomin perustamissopimuksissa ja toisaalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen yleisissä määräyksissä. * Philoxenia-ohjelman kaltaiset matkailualan toimet on tähän asti toteutettu muiden EU:n politiikkojen yhteydessä (ympäristö, henkilöiden vapaa liikkuvuus, koulutus jne.). * Pelastuspalvelun alalla on hyväksytty jäsenvaltioiden yhteistyön tuloksena useita päätöslauselmia, vaikka alalta onkin puuttunut asianmukainen oikeusperusta. Petersbergin julistus (Petersbergin tehtävät) Petersbergin julistuksella, joka annettiin 19. kesäkuuta 1992, on keskeinen merkitys määrätietoisissa pyrkimyksissä kehittää Länsi-Euroopan unionista (WEU:sta) EU:n puolustusosa sekä keino vahvistaa Atlantin liiton Euroopan pilaria. Julistuksen kolmessa osassa määritellään WEU:n tulevan kehityksen suuntaviivat. Julistuksessa WEU:n jäsenvaltiot ilmoittavat, että ne ovat valmiita antamaan käyttöön sotilasyksikköjä kaikista tavanomaisista asevoimistaan WEU:n johdolla suoritettavia sotilaallisia tehtäviä varten. Siinä myös määritellään ne erityyppiset sotilaalliset tehtävät, jotka voisivat kuulua WEU:lle. Sen lisäksi, että WEU:n jäsenvaltiot osallistuvat yhteiseen puolustukseen Washingtonin sopimuksen 5 artiklan ja muutetun Brysselin sopimuksen V artiklan nojalla, niiden sotilasyksikköjä voitaisiin käyttää * humanitaarisiin toimiin ja väestön evakuointiin * rauhanturvatoimiin * taistelutehtäviin kriisihallinnassa, johon kuuluvat toimet rauhan palauttamiseksi. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan Petersbergin tehtävät sisällytetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uuteen J.7 artiklaan, joka korvaa nykyisen J.4 artiklan. Petersbergin julistuksessa todetaan myös, että WEU on valmis tukemaan tapauskohtaisesti ja omien menettelyjensä mukaisesti sellaisten toimien tehokasta toteuttamista, joihin ryhdytään selkkausten ehkäisemiseksi ja kriisien hallitsemiseksi. Julistuksen mukaan WEU on erityisesti valmis tukemaan (ETYJin edeltäjän) ETYKin ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston toimintaa rauhan turvaamiseksi. Samalla julistuksessa tuetaan lujaa Atlantin yli ulottuvaa kumppanuutta ja painotetaan, kuinka tärkeää on panna täytäntöön Länsi-Euroopan unionista annettu julistus (N:o 30), joka on Maastrichtin sopimuksen liitteenä. Julistuksen kolmas osa koskee WEU:n laajentumista. Siinä sen jäsenvaltiot määrittelevät, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia muut Euroopan unioniin tai Atlantin liittoon kuuluvat valtiot saavat WEU:n tulevina täysivaltaisina tarkkailija- tai liitännäisjäseninä. Katso: * Länsi-Euroopan unioni (WEU) * Nato * Uudistettu Nato * WEU:n liitännäisjäsenet * WEU:n liitännäiskumppanit * WEU:n tarkkailijajäsenet * Yhteinen puolustuspolitiikka Petostentorjunta Petostentorjuntatoimet perustuvat kahteen oikeusperustaan: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.1 artiklan 5 kohtaan, jossa määrätään petollisten menettelytapojen torjumisesta kansainvälisellä tasolla siltä osin kuin siitä ei määrätä 7, 8 ja 9 alakohdassa (oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla, tulliasiain yhteistyö ja poliisiasiain yhteistyö), ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 209 a artiklaan (yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvat petolliset menettelyt). Kolmanteen pilariin kuuluva yhteisön taloudellisten etujen suojaamista koskeva yleissopimus allekirjoitettiin 26. heinäkuuta 1995. Sen päätavoitteena on yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvia petollisia menettelyjä koskevien määräysten sisällyttäminen kaikkien jäsenvaltioiden rikoslakiin. Amsterdamin sopimuksella muutetaan näitä kahta oikeusperustaa. Korruption ja petosten ehkäisemiseksi peräänkuulutetaan "jäsenvaltioiden poliisi- ja tulliviranomaisten sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten välistä tiiviimpää yhteistyötä sekä suoraan että Europolin puitteissa" (uuden VI osaston K.1 artikla) ja kehitetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 209 a artiklaa. Uuden sopimuksen voimaantulon myötä neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat hyväksyä toimenpiteitä yhteispäätösmenettelyn mukaisesti ehkäistääkseen yhteisön taloudellisiin etuihin koskevia petoksia Katso: * Euroopan unionin pilarit * Oikeus- ja sisäasiat * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto (tällä hetkellä "yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa" tai "kolmas pilari") muuttuu täysin, kun Amsterdamin sopimus tulee voimaan ja kun luodaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Uuden VI osaston nimi onkin "poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa". Sen tavoitteena on ehkäistä ja torjua seuraavia ilmiöitä: * rasismi ja muukalaisviha * terrorismi * ihmiskauppa ja lapsiin kohdistuvat rikokset * laiton huumekauppa * laiton asekauppa * lahjonta ja petokset Poliisi-, tulli- ja oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä tullaan tiivistämään joko suoraan tai Euroopan poliisiviraston (Europol) välityksellä ja jäsenvaltioiden rikosoikeuden säännöksiä tarvittaessa lähentämään. Vaikka neuvoston asema tähän pilariin kuuluvassa toiminnassa onkin yhä merkittävin, eräät sen käytettävissä olevat keinot tulevat muuttumaan. Neuvosto voi yhä vahvistaa yhteisiä kantoja ja tehdä yleissopimuksia, mutta sen tehtävä yhteisen toiminnan vahvistajana korvataan kahdella uudella tehtävällä: päätösten ja puitepäätösten tekemisellä. Tämän lisäksi Schengenin säännöstö otetaan osaksi unionin säännöstöä. Katso: * Euroopan poliisivirasto (Europol) * Euroopan unionin pilarit * Maastrichtin sopimuksen VI osasto (oikeus- ja sisäasiat) * Oikeus- ja sisäasiat * Päätös ja puitepäätös (Maastrichtin sopimuksen VI osasto) * Schengenin sopimus ja yleissopimus * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue * Yhteinen kanta (oikeus- ja sisäasiat) * Yhteinen toiminta (oikeus- ja sisäasiat) * Yleissopimus (oikeus- ja sisäasiat) Poliittinen komitea Poliittinen komitea muodostuu jäsenvaltioiden ulkoasiainministeriöiden poliittisista johtajista. Se valvoo kansainvälistä kehitystä aloilla, jotka liittyvät yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja osallistuu politiikan määrittelyyn antamalla lausuntoja neuvostolle. Lisäksi se valvoo sovittujen politiikkojen toteuttamista loukkaamatta kuitenkaan neuvoston puheenjohtajan tai komission toimivaltaa. Katso: * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Päätös ja puitepäätös (Maastrichtin sopimuksen VI osasto) Nämä kaksi Maastrichtin sopimuksen VI osaston uutta toimenpidettä (poliisiasiain ja rikosoikeuden alan yhteistyö) korvaavat yhteisen toiminnan Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Koska päätökset ja puitepäätökset ovat luonteeltaan sitovampia ja niissä annetaan selkeämpiä ohjeita, ne ovat todennäköisesti tehokkaampia uudistettuun kolmanteen pilariin kuuluvassa toiminnassa. Puitepäätöstä käytetään jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseen. Se velvoittaa jäsenvaltiot saavuttamaan tietyn tuloksen, mutta antaa kansallisten viranomaisten päättää missä muodossa ja millä tavoin tulos saavutetaan. Päätöstä käytetään muihin tarkoituksiin kuin jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseen. Tällainen päätös on sitova. Neuvosto toteuttaa määräenemmistöllä ne toimenpiteet, jotka ovat edellytyksenä kyseisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi unionin tasolla. Katso: * Maastrichtin sopimuksen VI osasto (oikeus- ja sisäasiat) * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue * Yhteinen toiminta (oikeus- ja sisäasiat) SANASTO Uudistuva Euroopan unioni Q SANASTO Uudistuva Euroopan unioni R Rahapolitiikka Rahapolitiikkaa koskevat määräykset sisältyvät 105-109 artiklaan, ja niillä on keskeinen merkitys talous- ja rahaliitolle (EMU). Rahapolitiikassa käytetään eri päätöksentekomenettelyjä käsiteltävänä olevien asioiden mukaan: * Neuvosto voi 189 c artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja Euroopan keskuspankkia (EKP) kuultuaan tehdä niitä metallirahoja koskevia päätöksiä, jotka jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen (105 a artiklan 2 kohta). * Neuvosto voi määräenemmistöllä EKP:n suosituksesta tai komission suosituksesta ja EKP:tä kuultuaan laatia yleiset suuntaviivat valuuttakurssipolitiikkaa varten (109 artiklan 2 kohta). * Neuvosto antaa määräenemmistöllä EKP:n suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perussäännössä tarkoitetut täytäntöönpanosäännökset (106 artiklan 6 kohta) ja vahvistaa ne rajat ja ehdot, joiden mukaan EKP voi määrätä sakkoja (108 a artiklan 3 kohta). * Neuvosto voi määräenemmistöllä EKP:n suosituksesta ja komissiota kuultuaan sekä saatuaan Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon tehdä teknisiä muutoksia EKPJ:n perussääntöön (106 artiklan 5 kohta). * Neuvosto voi yksimielisesti EKP:n tai komission suosituksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan tehdä päätöksiä ecun valuuttakursseista kolmansien maiden valuuttoihin nähden (109 artiklan 1 kohta). Niitä institutionaalisia määräyksiä (109 artiklan a-d kohta) ja siirtymämääräyksiä (109 artiklan e-m kohta) varten, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen VI osastoa (talous- ja rahapolitiikka), on erityiset päätöksentekomenettelyt, jotka poikkeavat tässä esitetyistä. Katso: * Euroopan keskuspankki (EKP) * Euroopan parlamentti * Euroopan unionin neuvosto * Komissio * Kuulemismenettely * Lähentymisperusteet * Määräenemmistö * Rahapolitiikka * Talous- ja rahaliitto (EMU) * Vakaus- ja kasvusopimus * Yhteistoimintamenettely (189 c artikla) * Yksimielisyys Rakentava äänestämästä pidättäytyminen Rakentava äänestämästä pidättyminen viittaa jäsenvaltion mahdollisuuteen pidättyä neuvoston äänestyksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä ilman että se estää yksimielisyyden. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan tämä mahdollisuus tullaan sisällyttämään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen. Amsterdamin sopimuksessa määrätään, että jos kyseinen jäsenvaltio tekee pidättymisestä virallinen lausuman, se ei ole velvollinen soveltamaan kyseistä päätöstä, mutta se on velvollinen hyväksymään, että päätös sitoo unionia. Kyseisen jäsenvaltion on pidätyttävä näin ollen toimista, jotka voivat olla ristiriidassa mainittuun päätökseen perustuvan unionin toiminnan kanssa. Katso: * Amsterdamin sopimus * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Rasismin ja muukalaisvihan torjunta Rasismin ja muukalaisvihan torjunnalle ei ole erityistä oikeusperustaa, vaikka yhteisön toimielimet ovatkin luoneet joukon Euroopan unionin toteuttamaan sosiaalipolitiikkaan sisältyviä toimenpiteitä. Sen vuoksi vuoden 1997 nimeäminen Euroopan rasismin vastaiseksi vuodeksi ei perustu neuvoston antamaan päätökseen, vaan ainoastaan sen päätöslauselmaan. Toiminnan toteutus riippuu kustakin jäsenvaltiosta. Amsterdamin sopimuksessa otetaan käyttöön uusi oikeusperusta lisäämällä rasismin ja muukalaisvihan torjunta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uuden VI osaston K.1 artiklaan. Täten mahdollistetaan todellisen yhteisön politiikan laatiminen kyseiselle alalle. Katso: * Ihmisoikeudet * Oikeus- ja sisäasiat * Syrjimättömyysperiaate * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa SANASTO Uudistuva Euroopan unioni S Samankeskiset ympyrät Tällä käsitteellä viitataan Euroopan unioniin, joka rakentuu eri yhdentymisasteen saavuttaneiden valtioiden ryhmistä. Käsitteen merkitys ei rajoitu ainoastaan Euroopan unionin yhdentymisen rakenteeseen, ja ajatusta ovatkin kehitelleet monet huomattavat henkilöt. Jotkut heistä puhuvat "yhteisen lainsäädännön ympyrästä" (jonka muodostavat unionin jäsenvaltiot), "lähiympyrästä" (unionin ulkopuolella liittymistä odottavat maat) sekä yhteistyön laajentamiseksi "eriytyneistä ympyröistä" (yhteisen rahan ympyrä, puolustuksen ympyrä jne.). Katso: * Eriytetty yhdentyminen Schengenin sopimus ja yleissopimus Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa allekirjoittivat Schengenissä 14. kesäkuuta 1985 sopimuksen, jossa ne päättivät poistaa asteittain yhteisillä rajoilla tehtävät tarkastukset ja luoda järjestelmän, joka mahdollistaa allekirjoittajavaltioiden, muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaisten vapaan liikkumisen. Samat viisi valtiota allekirjoittivat Schengenin yleissopimuksen 19. kesäkuuta 1990. Se sisältää määräykset vapaan liikkumisen toteuttamiseksi ja takaamiseksi. Yleissopimus muuttaa allekirjoittajavaltioiden kansallista lainsäädäntöä, joten se on ratifioitava niiden kansanedustuslaitoksissa. Myöhemmin sen ovat allekirjoittaneet Italia (1990), Espanja ja Portugali (1991), Kreikka (1992), Itävalta (1995) sekä Ruotsi, Suomi ja Tanska (1996). Myös Islanti ja Norja ovat liittyneet kyseiseen sopimukseen. Schengenin sopimus, yleissopimus sekä Schengenin toimeenpanokomitean antamat julistukset ja päätökset muodostavat yhdessä Schengenin säännöstön ("Schengenin acquis"). Amsterdamin sopimusta laadittaessa päätettiin, että kyseinen säännöstö sisällytettäisiin EU:n teksteihin, sillä se vastaa yhtä yhtenäismarkkinoiden keskeistä tavoitetta, henkilöiden vapaata liikkumista. Uuden sopimuksen voimaantulon myötä Schengenin säännöstö tullaan liittämään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen yhteyteen, ja tästä hallitusten välisestä yhteistyöstä vastaava sihteeristö tullaan liittämään Euroopan unionin neuvoston sihteeristön yhteyteen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin yhä harjoittaa tiiviimpää yhteistyötä pienemmän jäsenvaltiojoukon kanssa. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Oikeus- ja sisäasiat * Tiiviimpi yhteistyö * Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue Sopimusten yksinkertaistaminen Hallitustenvälisen konferenssin (HVK) ajankohtaisena tehtävänä oli sopimusten selkeyden parantaminen. Tämä johtuu yhteisön lainsäädännön rakenteesta, joka on seurausta sopimuksiin tehdyistä lukuisista muutoksista. Konferenssissa keskusteltiin perustamissopimuksen yksinkertaistamisesta, jotta se olisi kansalaisten kannalta nykyistä ymmärrettävämpi. Euroopan unionista tehty sopimus loi uuden rakenteen, joka muuttaa ja täydentää jo olevia rakenteita samalla kun se jättää avoimiksi eräitä aikaisempiin sopimuksiin sisältyneitä määräyksiä, jotka joko eivät siihen sisälly tai joita ei ole siinä muodollisesti kumottu. Komissio ei halua, että unionin perussopimusten vaikeaselkoisuus luo kuilun unionin ja kansalaisten välille. Komissio onkin sen vuoksi ehdottanut, että sopimuksia muokattaisiin ja kodifioitaisiin. Amsterdamin sopimukseen liitetyssä julistuksessa päätettiin, että kaikkien perustamissopimusten (mukaan lukien Euroopan unionista tehdyn sopimuksen) kodifiointiin ryhdyttäisiin pikaisesti, jotta edellisiin sopimuksiin voitaisiin tehdä Amsterdamin sopimuksesta johtuvat muutokset. Tämä auttaa ennen kaikkea tuottamaan selkeitä ja ymmärrettäviä tekstejä kaikille. Työn tuloksilla ei ole juridista merkitystä. Samoin numeroidaan uudelleen perustamissopimusten artiklat, jotta niiden käyttö olisi entistä helpompaa. Katso: * Avoimuus * Lainsäädännön yksinkertaistaminen Sosiaalinen peruskirja Sosiaalista peruskirjaa koskevan julistuksen hyväksyivät vuonna 1989 kaikki jäsenvaltiot Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta. Se on nähty "moraalisia velvoitteita" sisältäväksi poliittiseksi välineeksi, jonka tarkoituksena on varmistaa eräiden sosiaalisten oikeuksien noudattaminen asianomaisissa maissa. Ne liittyvät pääasiassa työmarkkinoihin, ammatilliseen koulutukseen, tasavertaisiin mahdollisuuksiin ja työympäristöön. Sosiaaliseen peruskirjaan sisältyy myös nimenomainen pyyntö komissiolle sellaisten ehdotusten antamisesta, joiden avulla peruskirjan sisältö voidaan siirtää lainsäädännöksi. Sosiaalista peruskirjaa ovat seuranneet sosiaalipoliittiset toimintaohjelmat. Yhdistyneen kuningaskunnan on tarkoitus allekirjoittaa kyseinen peruskirja uuden hallituksen astuttua valtaan toukokuussa 1997. Katso: * Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja * Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus * Sosiaalipolitiikka * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen perustamissopimukseen (sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan kumoaminen) Amsterdamin sopimuksessa määrätään sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan kumoamisesta. Yhdistynyt kuningaskunta valtuuttaa kyseisellä pöytäkirjalla muut jäsenvaltiot etenemään sosiaalipolitiikan alalla pidemmälle sen itse osallistumatta tähän. Britannian uuden hallituksen ilmaistua halunsa osallistua muiden maiden rinnalla sosiaalipolitiikkaan Euroopan yhteisön perustamissopimukseen on päätetty sisällyttää sosiaalipolitiikkaa koskeva sopimus. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta panee lähitulevaisuudessa täytäntöön sosiaalipolitiikkaa koskevan sopimuksen yhteydessä muiden jäsenvaltioiden äänin annetut direktiivit. Niinpä maan poikkeusasema sosiaalipolitiikan suhteen muuttuu hyvissä ajoin ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa ja sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan muodollista kumoamista. Katso: * Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja * Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus * Sosiaalipolitiikka Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja Maastrichtissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan joulukuussa 1991. Se on liitetty Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, ja siinä kehitetään Euroopan sosiaalisen peruskirjan ajatuksia eteenpäin. Pöytäkirjan on allekirjoittanut 11 jäsenvaltiota (Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitteet eivät ole tällä alalla samat kuin muiden), ja siinä todetaan, että allekirjoittajat haluavat merkittävää edistystä pöytäkirjaan liitetyn, sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. Nykyään pöytäkirja ilmentää 14 jäsenvaltion näkemyksiä Itävallan, Ruotsin ja Suomen liityttyä unioniin. Uuden hallituksen tultua valtaan toukokuussa 1997 Yhdistynyt kuningaskunta esitti halunsa liittyä sosiaalipolitiikasta tehtyyn sopimukseen. Kyseistä pöytäkirjaa ei näin ollen sovelleta Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Sosiaalinen peruskirja * Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen perustamissopimukseen * Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus * Sosiaalipolitiikka * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu * Yhteinen toimielinjärjestelmä Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus on liitetty sosiaalipolitiikasta tehtyyn pöytäkirjaan, joka on puolestaan liitetty Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen. Sen on allekirjoittanut 14 jäsenvaltiota, mutta ei Yhdistynyt kuningaskunta, joka ei ole halunnut liittyä siihen. Siinä asetetaan sosiaalipolitiikan tavoitteet niiden pääpiirteitten mukaisesti, jotka on esitetty vuoden 1989 sosiaalisessa peruskirjassa. Näitä ovat esimerkiksi työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen parantaminen, työmarkkinoilta syrjäytymisen torjuminen ja henkilöresurssien kehittäminen. Sopimus sisältää myös määräykset siitä, miten menettelyä on käytettävä sosiaalipoliittisista toimenpiteistä päätettäessä. Lisäksi siinä tunnustetaan työnantajien ja työntekijöiden keskeinen rooli työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa. Kun Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuli toukokuussa 1997 valtaan uusi hallitus, se ilmaisi halunsa poikkeuslausekkeen hylkäämiseen sitä koskevilla sosiaalipolitiikan aloilla. Amsterdamin sopimuksen voimaantulo tekee mahdolliseksi sisällyttää sosiaalipolitiikasta tehty sopimus, jonka määräyksiä tullaan tehostamaan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sosiaalipolitiikkaa koskevaan lukuun. Miesten ja naisten tasavertaisia mahdollisuuksia ja kohtelua työelämässä silmällä pitäen luodaan uusi oikeusperusta ja samoin mainitaan sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy. Lisäksi sosiaalipolitiikan tavoitteisiin liitetään selvä viittaus perusoikeuksiin. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Sosiaalinen peruskirja * Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen perustamissopimukseen * Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja * Sosiaalipolitiikka * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu * Yhteinen toimielinjärjestelmä Sosiaalipolitiikka Sosiaalipolitiikassa toimivalta on jaettu yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken, ja sen tarkoituksena on "edistää työntekijöiden elin- ja työolojen kohentamista siten, että olojen yhtenäistäminen niitä kohennettaessa on mahdollista" (Euroopan yhteisön perustamissopimus). Tämän päämäärän lisäksi sosiaalipolitiikasta tehdyssä sopimuksessa, jonka osapuolina on 14 jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta on jättäytynyt sen ulkopuolelle), on asetettu seuraavat tavoitteet: työllisyyden edistäminen, riittävä sosiaalinen suojelu, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, henkilöresurssien kehittäminen ja työmarkkinoilta syrjäytymisen torjuminen. Sosiaalipolitiikan käsitteleminen kahdessa eri tekstissä (perustamissopimuksessa ja sosiaalipolitiikasta tehdyssä sopimuksessa) merkitsee kahta eri oikeusperustaa, jotka edellyttävät erilaisia päätöksentekomenettelyjä: * Euroopan yhteisön perustamissopimus, jonka määräyksiä kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava (VIII osasto). Tähän osastoon perustuvista toimenpiteistä päätetään 189 c artiklassa tarkoitettua yhteistoimintamenettelyä noudattaen sen jälkeen kun talous- ja sosiaalikomiteaa on kuultu asiasta. Poikkeuksena ovat siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevat toimenpiteet, joihin vaaditaan yksimielisyys (121 artikla). * Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus, joka on liitetty sosiaalipolitiikasta tehtyyn pöytäkirjaan ja jonka määräyksiä 14 jäsenvaltion on noudatettava (Yhdistynyt kuningaskunta on jättäytynyt sen ulkopuolelle). Tähän sopimukseen perustuvista toimenpiteistä päätetään 189 c artiklassa tarkoitettua yhteistoimintamenettelyä noudattaen sen jälkeen kun talous- ja sosiaalikomiteaa on kuultu asiasta, jos on kyse 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. Kun on kyse 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, neuvoston on tehtävä ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan. Lopuksi, kun on kyse 4 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä, neuvoston on tehtävä ratkaisunsa määräenemmistöllä, jos toimenpiteet eivät liity 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin aloihin, jolloin se tekee ratkaisunsa yksimielisesti. Uuden hallituksen tultua valtaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa toukokuussa 1997 poistettiin maata koskeva poikkeus sosiaalipolitiikan alalla. Yhdistynyt kuningaskunta panee lähitulevaisuudessa täytäntöön sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen yhteydessä muiden jäsenvaltioiden äänin hyväksytyt direktiivit. Maa on myös tukenut tehostetun sosiaalipolitiikka koskevan sopimuksen sisällyttämistä Euroopan yhteisön perustamissopimukseen Amsterdamin sopimuksen voimaantulon yhteydessä. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Kuulemismenettely * Määräenemmistö * Sosiaalinen peruskirja * Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen sisällyttäminen perustamissopimukseen * Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja * Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus * Talous- ja sosiaalikomitea * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu * Yhteinen toimielinjärjestelmä * Yhteistoimintamenettely (189 c artikla) * Yksimielisyys Soveltamisen keskeyttämistä koskeva lauseke Soveltamisen keskeyttämistä koskeva lauseke sisällytetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Lausekkeen nojalla jäsenvaltiolta voitaisiin pidättää joitakin sen oikeuksista (esimerkiksi äänioikeus neuvostossa), jos se rikkoo periaatteita, joille unioni perustuu (vapaus, demokratia, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen). Sen sijaan kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvat velvoitteet sitovat sitä edelleen. Katso: * Ihmisoikeudet Sovittelukomitea Neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteispäätösmenettelyn yhteydessä voidaan kutsua koolle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 189 b artiklan 4 kohdan mukainen sovittelukomitea. Sovittelukomiteassa kokoontuvat neuvoston jäsenet tai heidän edustajansa sekä yhtä monta Euroopan parlamentin edustajaa. Komiteaa käytetään, jos toimielimet eivät pääse yhteispäätösmenettelyn lopputuloksesta yksimielisyyteen. Komitean tehtävänä on päästä sopimukseen ehdotuksesta, jonka kumpikin osapuoli voi hyväksyä. Mahdollinen yhteinen ehdotus on sen jälkeen hyväksyttävä kuuden viikon kuluessa neuvoston määräenemmistöllä ja Euroopan parlamentin jäsenten ehdottomalla enemmistöllä. Ehdotus hylätään, jos jompikumpi näistä kahdesta toimielimestä ei anna sille hyväksymistään. Katso: * Yhteispäätösmenettely (189 b artikla) Suunnittelu- ja varhaisvaroitusyksikkö Ajatus suunnittelu- ja varhaisvaroitusyksikön perustamisesta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa perustuu näkemykseen siitä, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehokas toteutuminen edellyttää nykyistä varhaisempia ja pitemmälle ulottuvia analyyseja pitkän, keskipitkän ja lyhyen aikavälin ulkoisesta kehityksestä. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piirissä tehtyjä päätöksiä tukisivat silloin entistä luotettavammat tilannekatsaukset, jotka olisivat kaikkien unionin jäsenvaltioiden käytettävissä. Hallitustenvälisessä konferenssissa päätettiin päätösasiakirjaan sisällytetyllä julistuksella, että neuvoston pääsihteeristöön perustetaan pääsihteerin alainen suunnittelu- ja varhaisvaroitusyksikkö. Kyseisen yksikön muodostaa pääsihteeristöstä, jäsenvaltioista, komissiosta ja WEU:sta tehtävään otettu henkilöstö. Katso: * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka * Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Syrjimättömyysperiaate Syrjimättömyysperiaatteen tarkoituksena on varmistaa yksilöiden tasa-arvoinen kohtelu kansallisuudesta, sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 6 artiklassa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä. On pohdittu, olisiko syrjimättömyysperiaatetta laajennettava ja sisällytettävä se muodollisesti sopimukseen. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan perustamissopimukseen tullaan liittämään uusi 6 a artikla, jolla tehdään perustamissopimuksissa määrätystä syrjimättömyyden ehkäisemisestä entistä kattavampi ja laajennetaan se koskemaan kaikkia edellä mainittuja tapauksia. Katso: * Ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeva yleissopimus * Miesten ja naisten tasavertainen kohtelu * Tasavertaiset mahdollisuudet Syveneminen Syvenemisellä tarkoitetaan joidenkin politiikkojen vahvistamista, johon voi liittyä Euroopan yhdentymisen kehittämiseen tähtäävä toimielinten uudistaminen. Sitä on usein pidetty välttämättömänä askeleena ennen laajentumista. Katso: * Laajentuminen Säädösten uudelleenlaatiminen Säädösten uudelleenlaatimisella tarkoitetaan sitä, että perussäädöstä muutettaessa se kumotaan antamalla uusi säädös, joka sisältää kyseisen muutoksen. Toisin kuin kodifiointi se vaati sisällön muutoksia. Lisäksi se antaa yleiskuvan jostakin lainsäädännön alasta. Uusi säädös julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden L-sarjassa. Katso: * Lainsäädännön kodifiointi SANASTO Uudistuva Euroopan unioni T Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on sisällytetty Euroopan yhteisön perustamissopimukseen yhtenäisasiakirjalla. Se kuvaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja alueiden välistä yhteisvastuuta. Se tarkoittaa käytännössä tasapainoista, kestävää kehitystä, alueiden ja maiden välisten rakenteellisten erojen kaventamista sekä yksilöiden tasavertaisten mahdollisuuksien edistämistä. Käytännössä se toteutuu erilaisten rahoitustoimien ja erityisesti rakennerahastojen avulla. Komission on esitettävä joka kolmas vuosi kertomus, joka käsittelee taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuluvuuden alalla saavutettua kehitystä ja sitä, miten sitä on toteutettu perustamissopimuksessa esitetyin eri keinoin. Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tulevaisuus on yksi komission esittämässä Agenda 2000:ssa käsitellyistä suurista haasteista, erityisesti sen budjettiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Katso: * Agenda 2000 Talouden globaalistuminen Torinon Eurooppa-neuvostossa todettiin, että talouden globaalistuminen on suurimpia haasteita, joihin Euroopan unionin on vastattava 1900-luvun lopulla. Ilmaisulla tarkoitetaan kehitystä, joka johtaa talouden maailmanlaajuiseen yhdentymiseen ja johon vaikuttavat pääasiassa seuraavat voimat: * kansainvälisen kaupan ja pääomaliikkeiden vapauttaminen * tekniikan kiihtyvä kehitys ja tietoyhteiskunnan tulo * sääntelyn poistaminen. Nämä kolme tekijää vahvistavat toisiaan: tekniikan kehitys vilkastuttaa kansainvälistä kauppaa, ja maailmanlaajuinen kauppa tehostaa tekniikan kehityksen leviämistä. Samalla sääntelyn poistaminen edistää uuden tekniikan kehitystä ja vaikuttaa osaltaan kaupan esteiden poistamiseen. Joidenkin mielestä tekniikan kehitys vaikuttaa siihen, että yrityksillä ja yksilöillä on entistä paremmat mahdollisuudet kiertää kansallinen sääntely. Talous- ja rahaliitto (EMU) Talous- ja rahaliitto merkitsee unionin jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikkojen yhdenmukaistamisprosessia, jonka tavoitteena on yhteisen rahan käyttöönottaminen. Se oli toisen joulukuussa 1990 pidetyn hallitustenvälisen konferenssin pääaihe. Perustamissopimuksessa määrätään, että EMU toteutetaan kolmessa vaiheessa: * Ensimmäinen vaihe (päättyi joulukuussa 1993): pääomien vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä, talouspolitiikkojen läheinen yhteensovittaminen ja keskuspankkien välinen läheinen yhteistyö * Toinen vaihe (toteutettu tammikuusta 1994 lähtien): jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikkojen lähentyminen (hintatason vakauden ja terveen julkistalouden varmistamiseksi) * Kolmas vaihe (alkaa viimeistään vuoden 1999 alussa): Euroopan keskuspankin perustaminen, muuntokurssien vahvistaminen ja yhteisen rahan käyttöönotto. Katso: * Euroopan keskuspankki (EKP) * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) * Lähentymisperusteet * Vakaus- ja kasvusopimus Talous- ja sosiaalikomitea Talous- ja sosiaalikomitea muodostuu 222 jäsenestä, jotka jakautuvat kolmeen ryhmään: työnantajat, työntekijät ja erityisalojen edustajat (maanviljelijät, käsityöläiset, pk-yritykset ja teollisuus, vapaat ammatinharjoittajat, kuluttajien edustajat, tiede- ja kouluyhteisö, osuuskunnat, perheiden etuja ajavat järjestöt, ympäristöliikkeet jne.). Siltä pyydetään lausunto ennen useiden säädösten antamista, ja se voi antaa lausuntoja myös omasta aloitteestaan. Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan talous- ja sosiaalikomitean kuuleminen tulee pakolliseksi yhä useammilla aloilla, kuten uusien politiikkojen, työllisyyden, sosiaalikysymysten ja kansanterveyden alalla. Myös Euroopan parlamentti voi kuulla talous- ja sosiaalikomiteaa. Katso: * Työmarkkinaosapuolet * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu Talouspolitiikka Jäsenvaltioiden talouspolitiikat katsotaan perustamissopimuksessa yhteiseksi huolenaiheeksi, joka edellyttää toiminnan yhteensovittamista neuvostossa yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä neuvosto laatii määräenemmistöllä komission suosituksesta ehdotuksen suuntaviivoiksi ja antaa niistä kertomuksen Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvoston päätelmien perusteella neuvosto antaa uudelleen määräenemmistöllä suosituksen, jossa vahvistetaan nämä laajat suuntaviivat jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikoille. Neuvosto antaa suosituksestaan tiedon Euroopan parlamentille (103 artiklan 2 kohta). On otettava huomioon, että 102 a-104 c artiklan talouspolitiikkaa koskevat määräykset sisältävät lukuisia muita menettelyjä, jotka määräytyvät kyseessä olevan asian mukaan: * 189 c artiklassa tarkoitettu menettely, joka koskee monenvälistä valvontamenettelyä (103 artiklan 5 kohta), erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa koskevan kiellon soveltamista (104 a artiklan 2 kohta) sekä sitoumuksista vastatakseen ottamista ja tilinylitysoikeuksien myöntämistä koskevan kiellon soveltamista (104 b artiklan 2 kohta) * yhden käsittelyn vaativa kuulemismenettely ja neuvoston määräenemmistö silloin kun asia koskee määräyksiä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta (104 c artiklan 14 kohdan 3 alakohta) * yksimielisyys neuvostossa ilman kuulemismenettelyä silloin kun on kysymys taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä (103 a artiklan 1 kohta) * neuvoston määräenemmistö, komission kertomus, raha-asiain komitean lausunto, komission lausunto ja suositus (jossa otetaan huomioon sen jäsenvaltion huomautukset, jota asia koskee) neuvoston päätöksen tekemiseksi siitä, onko liiallinen alijäämä olemassa (104 c artiklan 6 kohta) * kahden kolmasosan enemmistö jäsenten painotetuista äänistä (lukuun ottamatta sen jäsenvaltion edustajan ääniä, jota asia koskee) silloin, kun neuvosto päättää komission suosituksesta liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä (104 c artiklan 13 kohta) * neuvoston yksimielisyys (lukuun ottamatta luonnonmullistuksia) silloin kun neuvosto päättää komission ehdotuksesta yhteisön taloudellisen avun myöntämisestä jäsenvaltiolle, jolla on suuria taloudellisia vaikeuksia (103 a artiklan 2 kohta). Parlamentille on tiedotettava päätöksestä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen VI osaston (talous- ja rahapolitiikka) institutionaalisiin määräyksiin (109 a-109 d artikla) ja siirtymämääräyksiin (109 e-109 m artikla) liittyvät erityiset päätöksentekomenettelyt, jotka poikkeavat edellä mainituista. Katso: * Euroopan keskuspankki (EKP) * Euroopan parlamentti * Euroopan unionin neuvosto * Eurooppa-neuvosto * Komissio * Kuulemismenettely * Lähentymisperusteet * Määräenemmistö * Rahapolitiikka * Talous- ja rahaliitto (EMU) * Vakaus- ja kasvusopimus * Yhteistoimintamenettely (189 c artikla) * Yksimielisyys Tasavertaiset mahdollisuudet Tasavertaisten mahdollisuuksien yleisen periaatteen kaksi olennaista aluetta sisältyvät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 6 artiklaan (kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltäminen) ja 119 artiklaan (miesten ja naisten samapalkkaisuus). Sitä on tarkoitus soveltaa kaikilla aloilla, erityisesti talous-, sosiaali-, kulttuuri- ja perhe-elämän alalla. Amsterdamin sopimuksella lisätään uusi 6 a artikla, jonka tarkoituksena on tasavertaisiin mahdollisuuksiin läheisesti liittyvän syrjimättömyyden periaatteen vahvistaminen. Tässä uudessa artiklassa määrätään, että neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Katso: * Miesten ja naisten tasavertainen kohtelu Terrorismin torjunta Terrorismin torjunnan yhteensovittaminen on määrätty Maastrichtin sopimuksen K.1 artiklassa Euroopan poliisiviraston tehtäväksi. Europolia koskeva yleissopimus ei ole vielä voimassa, ja poliisiasiain yhteistyöstä terrorismin torjumiseksi vastaakin edelleen neuvoston työryhmä. Amsterdamin sopimuksella liitetään uuden VI osaston K.1 artiklaan selkeä terrorismin ehkäisemistä koskeva viittaus, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat hyväksyä yhteisiä kantoja, päätöksiä, puitepäätöksiä ja yleissopimuksia torjuakseen yhdenmukaisemmin terrorismia. Katso: * Euroopan poliisivirasto (Europol) * Oikeus- ja sisäasiat * Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa Tiiviimpi yhteistyö Tiiviimmän yhteistyön käsite sisällytetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä. Tällaisen yhteistyön tavoitteena on tarjota mahdollisuus siihen, että rajoitettu joukko jäsenvaltioita, joka haluaa ja kykenee etenemään pidemmälle, voi syventää Euroopan yhdentymistä unionin yhteisen toimielinjärjestelmän yhteydessä. Tiiviimmän yhteistyön tulee noudattaa tiettyjä ehtoja. Erityisesti sen tulee: * koskea alaa, joka ei kuulu yhteisöjen yksinomaisen toimivallan alaisuuteen * pyrkiä edistämään unionin tavoitteiden saavuttamista * ottaa huomioon mainittujen perustamissopimusten periaatteet * tulla käyttöön ainoastaan viimeisenä keinona * koskea suurinta osaa jäsenvaltioita. Aloitteen tiiviimmästä yhteistyöstä tekee Euroopan yhteisön perustamissopimuksen puitteissa neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Yhteinen toimielinjärjestelmä Tilintarkastustuomioistuin Tilintarkastustuomioistuin muodostuu 15 jäsenestä, jotka Euroopan unionin neuvosto nimittää yksimielisellä päätöksellä saatuaan Euroopan parlamentin lausunnon. Jäsenten toimikausi on kuusi vuotta. Tilintarkastustuomioistuin valvoo unionin tuloja ja menoja niiden lainmukaisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi sekä varainkäytön moitteettomuuden takaamiseksi. Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella sille annettiin täysivaltaisen toimielimen asema. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä tilintarkastustuomioistuin voi ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista sääntöjenvastaisuuksista. Lisäksi sen valvontavaltuudet tullaan ulottamaan ulkopuolisten elinten ja Euroopan investointipankin hallinnoimiin yhteisön varoihin. Toimielinten välinen tasapaino ja demokraattinen oikeutus Yhteisön toimielinten välinen tasapaino on kauan rakentunut jäsenvaltioiden varaan, sillä jäsenvaltiot ovat tosiasiassa ainoa liikkeelle paneva voima Euroopan yhdentymisessä. Yhdentymisen edetessä kysymys demokraattisesta oikeutuksesta on kuitenkin tullut yhä ajankohtaisemmaksi. Sen vuoksi demokraattisen oikeutuksen periaatetta ryhdyttiin sisällyttämään toimielinjärjestelmään Maastrichtin sopimuksessa, jossa Euroopan parlamentille myönnettiin aikaisempaa suuremmat valtuudet komission hyväksymiseen ja valvomiseen. Vaikka Euroopan unionista tehty sopimus on saanut aikaan edistystä, lainsäädäntövalta on yhä jakautunut epäsuhtaisesti neuvoston ja parlamentin kesken. Tämä epäsuhde nykyisen valtiollisen oikeutuksen ja suuren yleisön odottaman demokraattisen oikeutuksen välillä paljastui, kun sopimusta ratifioitiin jäsenvaltioissa. Toimielimiä uudistettaessa Amsterdamin sopimuksella pyritään luomaan uudelleen tasapaino niiden toimielinten välille, joilla on nämä kaksi oikeutuksen muotoa, jotta valta jakautuisi nykyistä demokraattisemmin ja jotta unionin kansalaiset ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitokset saataisiin lähemmäksi päätöksentekoprosessia, esimerkiksi tiedotusta lisäämällä. Amsterdamin sopimuksen tuomia muutoksia tässä yhteydessä ovat muun muassa seuraavat: * Yhteispäätösmenettelystä tehdään yleinen käytäntö, samalla kun Euroopan parlamentin lainsäädäntövaltaa lisätään. * Komission oikeutusta Euroopan parlamenttiin ja jäsenvaltioihin nähden vahvistetaan uudistamalla järjestelmä, jonka mukaan parlamentti hyväksyy komission, ja vahvistamalla sen puheenjohtajan asemaa. Katso: * Euroopan parlamentti * Euroopan unionin neuvosto * Eurooppa-neuvosto * Kaksoisenemmistö * Kansalliset kansanedustuslaitokset * Komissio * Komission hyväksyminen * Yhteispäätösmenettely (189 b artikla) Toissijaisuus Toissijaisuusperiaatteen eli läheisyysperiaatteen on tarkoitus varmistaa, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Sitä noudatetaan tutkimalla taukoamatta, onko aiheellista toimia yhteisön tasolla, kun otetaan huomioon jäsenvaltio- ja paikallistason suomat mahdollisuudet. Käytännössä toissijaisuus merkitsee sitä, että unioni ryhtyy toimiin aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, vain siinä tapauksessa, että se on tehokkaampaa kuin kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toiminta. Toissijaisuusperiaate liittyy läheisesti suhteellisuuden ja välttämättömyyden periaatteisiin, joiden mukaan unionin ei tule ryhtyä toimiin, jotka eivät ole välttämättömiä unionista tehdyn sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Edinburghissa joulukuussa 1992 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli toissijaisuuden perusperiaatteet ja vahvisti suuntaviivat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 b artiklan toissijaisuutta koskevien määräysten tulkinnalle. Sen päätelmät esitettiin julistuksessa, joka toimii edelleen toissijaisuusperiaatteen kulmakivenä. Tästä julistuksesta johtuva kokonaislähestymistapa on sisällytetty pöytäkirjaan, joka käsittelee toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista. Se liitetään Euroopan yhteisön perustamissopimukseen Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan. Euroopan komissio laatii joka vuosi Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Parempi lainsäädäntö" -nimisen kertomuksen, joka käsittelee pääasiallisesti toissijaisuusperiaatteen soveltamista. Troikka Troikan muodostavat neuvoston puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio, edelliset kuusi kuukautta puheenjohtajana toiminut jäsenvaltio ja tulevat kuusi kuukautta puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio. Troikkaa avustaa komissio, ja se edustaa unionia ulkosuhteissa, jotka liittyvät yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. On varsin mahdollista, että tätä menettelyä tarkistetaan hallitustenvälisessä konferenssissa. Amsterdamin sopimuksen myötä nykyisen muotoinen troikka poistuu käytöstä ja tilalle tulee järjestelmä, jossa puheenjohtajavaltiota avustaa toisaalta neuvoston pääsihteeri, joka toimii yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana, ja toisaalta puheenjohtajana seuraavalla kaudella toimiva jäsenvaltio. Katso: * Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka * Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Työllisyys Työttömyyden voimakas kasvu (unionin keskimääräinen työttömyysprosentti on tällä hetkellä noin 10 prosenttia) on tehnyt työllisyydestä jäsenvaltioiden ensisijaisen huolenaiheen. Essenissä pidetty Eurooppa-neuvoston kokous (9.-10. joulukuuta 1994) nimesi komission vuonna 1993 julkaisemaan Valkoiseen kirjaan kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä perustuen viisi ensisijaista toiminta-aluetta, joilla olisi toimittava työllisyyden edistämiseksi: * työllistämismahdollisuuksien parantaminen edistämällä ammatilliseen koulutukseen suuntautuvia investointeja * kasvun työllisyysvaikutusten tehostaminen * välillisten työvoimakustannusten alentaminen * työmarkkinapolitiikan tehokkuuden parantaminen * työttömyydestä erityisesti kärsivien ryhmien hyväksi toteutettavien toimenpiteiden tehostaminen. Neuvosto ja komissio antoivat Dublinin Eurooppa-neuvostolle (13.-14. joulukuuta 1996) yhteisen kertomuksen toimista, joihin näillä viidellä ensisijaisella toiminta-alueella on ryhdytty. Samalla tavoin komission puheenjohtajan kesäkuussa 1996 esittämässä työllisyyttä koskevassa luottamussopimuksessa pyritään todellisella työllistämisstrategialla aktivoimaan kaikki asiaan liittyvät toimijat, saamaan työllisyys yhteistä etua koskevaksi asiaksi Euroopan tasolla sekä sisällyttämään työttömyyden torjunta yhteiskuntaa koskevaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkemykseen. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä työllisyydestä tulee yksi Euroopan yhteisön tavoitteista. Tässä yhteydessä annetaan jäsenvaltioiden toimivaltuuksia täydentäviä uusia valtuuksia, joiden tarkoituksena on yhteensovitetun työllisyysstrategian laatiminen. Tämän vuoksi Euroopan yhteisön perustamissopimukseen lisätään uusi työllisyyttä koskeva luku. Siinä määrätään: * työllisyyden sisällyttämisestä muihin yhteisön poliitikkoihin * yhteensovittamismekanismin käyttöönotosta yhteisön tasolla (neuvoston vahvistamat työllisyyttä koskevat suuntaviivat ja niiden toimeenpanon valvominen jäsenvaltioissa, neuvoa-antavan työllisyyskomitean perustaminen) * neuvoston mahdollisuudesta toteuttaa määräenemmistöllä kannustavia toimenpiteitä, erityisesti pilottiohjelmia (rakennerahastojen lisäksi). Marraskuun 21. päivänä 1997 järjestettiin työllisyyttä käsittelevä ylimääräinen huippukokous, joka käsitteli lähinnä seuraavaa neljää aihetta: työllistettävyys, yrittäjyys, mukautuvuus ja tasavertaiset mahdollisuudet. Katso: * Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) * Työllisyys- ja työmarkkinakomitea * Yhteensovitettu työllisyysstrategia Työllisyys- ja työmarkkinakomitea Työllisyys- ja työmarkkinakomitea perustettiin 20. joulukuuta 1996 tehdyllä neuvoston päätöksellä. Siihen kuuluu kaksi edustajaa kustakin jäsenvaltiosta sekä kaksi komission edustajaa, ja sen tehtävänä on avustaa neuvostoa sen työllisyyspolitiikkaan ja työmarkkinoihin liittyvien velvollisuuksien hoitamisessa. Komitea huolehtii erityisesti työllisyyskehityksen seurannasta unionin alueella, jäsenvaltioiden työllisyyttä ja työmarkkinoita koskevien politiikkojen tarkastelusta, tiedon ja kokemusten vaihdon edistämisestä jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa edellä mainituilla aloilla sekä näitä asioita koskevien kertomusten ja suositusten laadinnasta. Amsterdamin sopimuksessa määrätään sellaisen neuvoa-antavan työllisyyskomitean perustamisesta, jonka tehtävänä on edistää jäsenvaltioiden työllisyys- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamista ja antaa alaa koskevia lausuntoja. Se korvaa työllisyys- ja työmarkkinakomitean ja vastaa sen kokoonpanoa. Katso: * Työllisyys Työmarkkinaosapuolet Komission on kuultava eri työmarkkinaosapuolia, kun se haluaa tehdä alaa koskevia ehdotuksia. Tätä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua käydään niiden kolmen tärkeimmän järjestön välityksellä, jotka edustavat työmarkkinaosapuolia Euroopan tasolla: * Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) * Euroopan teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liitto (UNICE) * julkisten yritysten Euroopan keskus (CEEP). Komission tehtävänä on siis toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka edistävät ja helpottavat työmarkkinaosapuolten kuulemista EU:n tulevasta toiminnasta sekä niiden EU:n sosiaalipolitiikkaa koskevien ehdotusten sisällöstä, jotka liittyvät pääasiallisesti työmarkkinoihin. Rooman sopimuksella vuonna 1957 perustettiin neuvoa-antava kokous (talous- ja sosiaalikomitea), joka muodostui Euroopan työmarkkinaosapuolista ja talouden etujärjestöistä ja jonka tehtävänä oli saada ne osallistumaan yhteismarkkinoiden rakentamiseen. Kokouksen jäsenet edustavat kolmea eri ryhmää: työnantajia, työntekijöitä ja vapaita ammatinharjoittajia. Euroopan yhtenäisasiakirja ja Euroopan unionista tehty sopimus ovat lisänneet niiden alojen määrää, joilla muiden toimielinten on kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa laatiessaan sosiaalista alaa koskevia säädöksiä. Katso: * Talous- ja sosiaalikomitea * Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu tarkoittaa sitä prosessia, jolla työmarkkinaosapuolten - Euroopan teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liiton (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) - kanssakäymistä Euroopan tasolla. Vuoropuheluun sisältyy Euroopan tasolla käytäviä työmarkkinaosapuolten välisiä keskusteluja, yhteistä toimintaa ja joskus myös neuvotteluja sekä työmarkkinaosapuolten ja unionin toimielinten välisiä keskusteluja. Euroopan komissio aloitti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vuonna 1985 ja on yhtenäisasiakirjan jälkeen muodollisesti velvoitettu sitä edistämään (EY:n perustamissopimuksen 118 b artikla). Tähänastisena tuloksena on 15 yhteistä lausuntoa talouden kehityksestä, uuden tekniikan käyttöönotosta, yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta sekä muista asioista. Sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen nojalla, jonka osapuolina on 14 jäsenvaltiota, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi myös johtaa sopimussuhteisiin, jopa sopimusten tekemiseen. Niissä täytäntöönpano edellyttää neuvoston päätöstä, jonka se tekee komission ehdotuksesta. Tähän mennessä työmarkkinaosapuolet ovat tehneet kaksi tämäntyyppistä sopimusta, jotka koskevat vanhempainlomaa ja osa-aikatyötä. Jatkuvan vuoropuhelun lisäksi komissio on järjestänyt maaliskuussa 1996 ensimmäisen Euroopan sosiaalipoliittisen foorumin, joka kokoaa yhteen yhteenliittymien, hallituksista riippumattomien järjestöjen, työmarkkinaosapuolten, yhteisön toimielinten sekä jäsenvaltioiden edustajat. Katso: * Eriytetty yhdentyminen * Sosiaalinen peruskirja * Sosiaalipolitiikasta tehty pöytäkirja * Sosiaalipolitiikasta tehty sopimus * Sosiaalipolitiikka * Talous- ja sosiaalikomitea * Työmarkkinaosapuolet * Yhteinen toimielinjärjestelmä SANASTO Uudistuva Euroopan unioni U Ulkopuolelle jättäytyminen Ulkopuolelle jättäytyminen on sellaiselle maalle annettu mahdollisuus, joka ei halua osallistua muiden jäsenvaltioiden kanssa jonkin alan yhteistyöhön unionissa. Poikkeukse