Lapsuudenmuistot Avoimista ruusuikkunoista kesistä muistan matot mäntysuovan ja juuriharjan fakiirit fakiireista muistan joulut kirkkojen Fortunapelit, laulettavat virret jouluista muistan Pelastusarmeijan joulupadat, katujen kulmilla pakettipuilla lämpenevän kylmän rahasopan talvista muistan talviaamut pienet, kylmät huoneet sängyn lämmön ja puhtaat mankeloidut lakanat. Balladi tuntemattomalle rakastetulle Soita joku ilta, suunta on vanha tuttu yhdeksän nolla valjasta aamulla alle vanha Volvo Amazon ja tule kanssani nälkää juomaan voikukkaviiniäni korianterileipääni maistamaan tule ja suutele huuliltani pois suloisen plasebon oireet: kuolainten kuola kaikki ja valjasrautojen maku. Viisas humus Korujen aika alkaa lehtien eine kleine nachtmusik: keisari on kuollut, eläköön keisari uudet tumput suorina kansa on yksin aina nousivatpa suunnikkaat kapinaan suorakaiteita vastaan eli eivät: anima homini lupa. Ulysses' wake Herää, ryhdy miekkaan kaleerin airoon käännä kynää, sokea vanhus kukkii yö splendet in mensa tenui salinum herää, Homeros leipää hankkimaan säkeitä vaivaamaan talita kuum! Odysseus odottaa ovesi takana. Miroslavin ikoni seinälläni pakenen plaseboa, pullotan muistojeni parfyymejä: Golden Blendiä Soave medicinaa tuli tulelta tiedän olen lähempänä tuhkaa isännätöntä vasaraa da Vincin sfumatoa kuin tulta, Caravaggion tenebrosoa. Tezcatlipocan ja Quetzalcoatlin kalenterissa kalenterissani on yhdeksän helvetin kautta ja kolmetoista taivaan tule taivaan taakse tule, henki, luoja siellä, keltaisella rantahietikolla pitävät Neptunus ja Mars hauskaa kala ei ole ovi siellä eikä Maria meri avain tule, henki, luoja tule rouva Schmuckin salonkiin tule Möbiuksen nauhaa hauskaa pitämään tule ja juo niinkuin joivat roomalaiset nuoren naisen maitoa. Carpo diem Vermuttilaaksossa koittaa aamu lämminverinen orlovilainen Rosinante näkee taskussani valkean paperin painajaista tai lagosilaista: lumetonta talvea kalojen kehto turpoaa äyskäröin Pietarin kalansaalista yli laidan Remukset itkevät hukkuneita verkkoja pöydällä jäähtyvät omenamunkit. Ritardando Sataa suruni sade sinua ei puroa, jokea itke vaan valtameren hylkivät aivoni muistamista hylkivät unohtamista sipulin ydintä, asian ei ole hidastui Golf-virta jättäytyi syrjään sydän, pysähtyi tuli uusi jääkausi. Otit avaimeni pois pois valkean paidan mustan solmion, menetin mustan sotilaan yhden avaimenreiän yksitoista kuukautta rakkaus palveli ristilippu ikkunasi ei liehu minulle lautasellani itkee Ricordanza-etydi pöydälle varisee pääsiäisen ja passion antologia nippu kellastuneita rakkauskirjeitä. Saeculum aureum Suljetaan sälekaihtimet veräjäpuut, kirja jäävät rivienvälit jää maisema salusiinien taa ulos, saa Priskilla Herttuansa, kahviin sataa suolaa, menee jänis ansaan puhaltaa reisien ekvaattorilla pasaatituuli ensin koillisesta sitten kaakosta: saeculum aureum, nostalgia ei ole paikka Italiassa. Venelaulu Yön ansa, kuuden tunnin pala Port Salut- juustoa, kuu venelaulu on viritetty vesi ja vene opettavat sinulle tanssiaskeleet tahdoit tai et elän instant-elämää, kirjoitan instant-runoja: lisäät vain lukemisen ja viskin jäillä ja humus runo on valmis. Partus praematurus Jos alat kirjoittaa, sekoita lisää siniseen musteeseen tippa sydänverta ja saat oikean sointivärin äläkä uhoa surun tyhjiöstä, viimeisestä osoitteesta pääkallosta ja ristissä olevista luista muista: pimeydellä on hihassa jokeri varallesi: viimeinen yösi se oikea, ainoa ja aito kertoo sinulle surujesi pienuuden muka suurten kipujesi ennenaikaisuuden. Silmäpussit viskiä täynnä krapula näyttelee pullosta karannutta kuolemaa viskiä tosi huonosti fiaskoa vielä huonommin näyttelee suru ilmeitäni rakkaus kaivonkatsojaa: kun sanat loppuvat puhuvat nyrkit: tietää kivesten taikavarpu oikean paikan itkee itkupaju yksinäisyytensä haudalla. Callan aika lasissa lasillinen votkaa kuun ämpäri puolityhjä mato liitää kiipeää hengen tikapuita mustakoison nuppu suussa lentää Hugin, Munin puhuu etsii runo löytää sanat sanoo ciao ja adieu. Innati triviis Sanoja, lauseitten siltoja särkee eksaktius vaivaa aivojen taikinaa päivien pursi keikkuu muttei uppoa, fluctuat nec mergitur olen Vergiliusta, Dantea opiskellut enkä mitään tiedä itkee Orestes pieniä lihaksiaan luen Hirniä, Esteettistä elämää ja nukahdan hautakivenä kirja mahan kummulle kaatunut. Monen tunnin päästä vielä vihurin lailla kylmää Haydn selkäpiitä, unen oven yllä palaa punainen solun palindromi, katson videolta Rosemaryn painajaista sataa nuoskaa tulee takatalvi ja kevät palaavat huotriinsa miekat kärpästen herrat. Avaan häkin, kirjoitan undulaatille siivet päästän laivan pullosta ja papukaijan irti: tarjoilija kiltti yksi hattu jäillä, vielä ja sitten lasku: lähtee häkki lintua etsimään ninna nannaa kirjava hapsukorva kissa kukkivat kyyhkysen kotona pääsiäinen ja papukaijatulppaani. Pentimento Ikkunasta näen tutut puut koivut alkavat vihertää yhdessä oksassa on uusi silmu räystäspääsky palasi eilen toisena helluntaipäivänä. Sinulla päällä vain ihokarvat minulla vain rakkaus ruoholla päällä tuuli kurjenmiekka kukkii kolmekymmentä kilometriä sekunnissa iiris on sininen avaruuden iiris ja tyttö, tyttö on Iris rukka. Naiivi ylistyspuhe kesälle Kevät on ohi, pieni kesä kertoo pikkulintu kellotorneissa kumahtelevat pappien kivekset leipä lämmintä, elämä paksua kermaa, kuollutta ainetta ei ole laulaa laine liehuvat tuulen liput vapaat vedet kesän vihreys on syvimmillään tai vähän ohi ruusut kukkivat, metsä tuoksuu päivä on korkeimmillaan ei hirvitä elämä. Koh-i-noor Toi tuuli yli meren kaarnalaivan, tuohipurjeen lensi lehti pieni etelästä tänne kauas pohjoiseen tuli läpi veden ja liekkien lyhyelle kesälle kylään heinäkuu sytytti talven valot silmät kuin koh-i-noorit joka askelella joka sydämenlyönnillään rakkautemme huutaa: korkea käsi varjele tätä liekkiä. Rara avis Sunnuntaiaamuna ruusunnuppu aukesi pihan räystäspääsky sai lapsen: kärpäsen ja mansikan, äitien äidin povi aukesi, kyyhky lähti lentoon: sylini on täysi Beetlehemin valoa. Univirsi ... siiven väsyneen kainalossa nuku, pikkukurmitsa kyljessä kiven pikkusirri nuku, hiiri pieni, nuku lumen lämpimän alla vahvan nallen kainalossa nuku, Pikku-Teemu, nuku unen tallinovi jo kuningastie on auki sateen lapsi, pilven ja itkun poika osta tuulta siiven alle tuulta osta ja nuku ... Pyhä Optatus kolmesti kastettu ruoho Krysostomus Trismegistus neljinekymmeninekaksine kirjoinesi kuule runon sylilapsen nöyrän palvelijasi kutsu ja tämän kerran anna anteeksi: viini on riistänyt päivän olen hukannut loistavan päivän. Jos unohtamista ei lasketa tärkeintä elämässä on lähteminen ja valitseminen: pidän laihoista kasvoista, matalista äänistä pehmeistä luonteista, pidän naisista, pienistä rinnoista ohuista kirjoista pidän talvipäivistä, terriereistä ja niin edelleen, ja niin edelleen mutta olennaisia elämässäni ovat tonnikalasalaatti kuiva valkoviini omaperäisyys ja itsenäisyyden pakko. Pienen pieni sanssouci Viikate heilahtaa ja ruoho alkaa heti kasvaa uudelleen uusi heilahdus ja nopeammin entistä kasvaa mullan mustan altto pienen pieni sanssouci. Déjà-vu Silmäsi suljetun väriset päättyvät äkkiä unet makeat, kauniit easy riderin (hengailijan ja loisen) sfäärien soitto lakkaa koittaa kultasormus aura ruohon mullan sfinksi musta. Jäähyväisoodi Jo heinän huimaus huimaa ruohoa hyvästi aallot vihan ja pelon ja apinan peukalot hyvästi hidas ja nopea ja nyanssit tervetuloa heinät ja pellavat virtsaavan naisen meidät näkevät reidet. Appendix Kiitos lumesta, talvi perunoista kiitos multa, kiitos maa, vuodenajoista kiitos puista, metsät kaloista kiitos vedet, kiitos leivästä, pelto kiitos kirjat, sanoista suurkiitos kaikesta elämä. Iltapäivän suojanpuolella taluttaa likinäköinen ruoho sokeaa Aiolosta lapsi kutsuu kaikkia tätejä äidiksi minä kynnän etymologioita ja tutkistelen toiveitani: pujon tahdon sukupuuttoon kelohirrestä kodin Parthenonin nähdä tahdon kuulla Iita-tädin kehtolaulun vielä kerran ja levätä vihdoin viimein kukkivan heisipensaan alla. Pieni passacaglia Olisit viisivuotias vasta, yhdeksän vuotta vanha jos olisit koira, karkauspäivänä syntynyt, isket silmää kuin kääntyvä auto sylisi on tuliase, hidas kuin ensimmäinen musketti aurinko laskee peukalosi valtamereen skarabee herää lintu lepää oksallaan Tolstoi astelee Gorkin kanssa Jasnaja Poljanassa Chandlerin Syvä uni ja Boccaccion Decamerone nukahtavat sylitysten. Psalttarialttari Kyyhkysesirippua psalttarialttaria lasketaan alas juon kahvia, avaan sanojen termosta minuuteista tulee tunteja sanoista säkeitä kuu hengittää humuksen rinta nousee ja laskee valojen pallomeressä Kleopatra kylpee maidossa sisältä valaistu maapallo on tien päällä taas matkalla Kleion luo. Requiem Jää hyvästi, liha halun maitohammas jää hyvästi, Kronos kaikki oli hölynpölyä täältä ikuisuuteen jää hyvästi, elämä olet myöhässä, biologinen vene meni jo junasi: Occident Express. Adios, Skiatoforos! Adios ! En tarvitse sinua enää, en osaa elää sinua ilman. Keuhkojen katiskassa kampela veden narun päässä veren leija talviyö lennättää kastematoja tähtien tähteitä ja lohikäärmemausteita eteerisen kaunis aito blondi kävelee sivukatuja kielen henkarin Pithecanthropuksen kanssa säkeitten komposti sepittää aivojen anomalioita retinoitten raapaisupinnat märkinä: Hauskaa Dichtungia exituksen habitus. Feeniks-linnun tuli- ja tuhkarokko paranee utopioitten arkipelagi tiptop-taivas romahtaa pimeä aika palaa leivänkuorten, sirkkelihuvien kloonien aika vallankumousten arki ei juo helmeilevää samppanjaa vaan hapanta maitoa: kuvottaminen on välttämätöntä ei purjehtiminen. Oikein hyvin muistan vanhan totuuden vasta lyötynä maahan ihminen punnitaan kiitän siis, kun kiittävät kumppanit, taputan kun taputtavat ystävät käsiä kun taputtavat reittä, alkavat taputtaa olkaa muistelen Caesaria ja Brutusta: padan on turha soimata kattilaa kahvelin veistä: paratiisin leijonat eivät ole vegetariaaneja. Totuus on ylpeyttä, totuus on nöyryyttä elämä turhaa ylpeyttä, turhaa nöyryyttä arvokkaampi, kalojen katolle sataa tarinoitteni lähde harmaantuu lainausmerkit tahtovat lainausmerkkien huulet huulten paikalle hauta tahtoo emättimen kalifiksi kalifin paikalle maa lentää, käki lentää leskiä ja tummaa leipää taskuun kultalintu kukkuu pohjoisesta kukkuu tyhjään mahaan ja puuta puremaan. Totuus on ylpeyttä, totuus on nöyryyttä elämä turhaa ylpeyttä, turhaa nöyryyttä arvokkaampi, kalojen katolle sataa tarinoitteni lähde harmaantuu lainausmerkit tahtovat lainausmerkkien huulet huulten paikalle hauta tahtoo emättimen kalifiksi kalifin paikalle maa lentää, käki lentää leskiä ja tummaa leipää taskuun kultalintu kukkuu pohjoisesta kukkuu tyhjään mahaan ja puuta puremaan. Andante cantabile Pikkuinen flamingo höyhenpukuinen toivo, talvipäivä lepää yhdellä jalalla jäälintu lentää onnellisia aikoja talvipäivänseisausta päin purjehtii valo viininpunaisia aaltoja Eisensteinin Odessan portaita alas ja minä laulelen laulelen nimiä vain: lalein Lalage Larissa Leta Letitia Lilith ja Lulu. Andante cantabile Pikkuinen flamingo höyhenpukuinen toivo, talvipäivä lepää yhdellä jalalla jäälintu lentää onnellisia aikoja talvipäivänseisausta päin purjehtii valo viininpunaisia aaltoja Eisensteinin Odessan portaita alas ja minä laulelen laulelen nimiä vain: lalein Lalage Larissa Leta Letitia Lilith ja Lulu. Jää sade taa suru nimetön jää rakkaudenateria ja armoleipä niukka ja armo armo jää laulaa larghettoa nuppu nöyrä kalloni helmi, korkea korkea kotini valtakuntani avara kymmenen sulan dynastia. Pohjoinen talvi on pitkä pohjoiset talviyöt aitoa film noiria tervaa ja höyheniä, maitometsiä jalan alla kristallilasia pään päällä revontulten foxtrot mutta kevät tulee aina, kolposkopia säärilihaksille, mustalle mullalle ja teräslapiolle, suuret pohjoiset linnut palaavat etelän lattiastereomaista: kesä on täällä, kesä lyhyt kuin Pushkinin selonteko kenraalikuvernöörille heinäsirkkatilanteesta: Heinäsirkka lensi tänne, ja sitten täältä pois. Stillkuva En enää aja takaa onnea, Loch Nessin hirviötä, otan elämän niinkuin jäähyväisviini otetaan juon nautinnon maljan pohjaan asti, tapahtuipa mitä hyvänsä itseäni enemmän suurehkoja sanojani vähemmän rakastan sinua ja tahdon kun koittaa kuolemani päivä levätä samassa haudassa kanssasi. Berezinajoki Veräjänpielessä, aidan takana ruostuu Trabantti, metsän Ksantippa jänis on kävelyllä kämmekkälehdossa vaanin saalista kymmenettä vuottani, jo lauseitten mobilea, tällä kertaa ämpäriä: lyön koivua pilkkuja satamaan tummasta vedestä kimpoaa huutomerkkejä verenpunaisten, valkoisten sivujen pisarameri levittää evänsä ja lentää. Kuudestoista sija Yötaivas on emäksisen litmuksen värinen elämä sulattaa vedestä lunta delta koputtaa nyrkkiä kuoleutuvan pallon kohtalonteema lakkaa murhaamasta kollokaatioita haavoittuneen enkelin paarit aaneloset odottavat turhaan pas de deux makaa sängyllä yksin yksin kuin yksipalstainen kuolinilmoitus. Stabat mater de los alamos venimos, madre Haydn-muunnelmat, jäät sulavat korkeassa grogilasissa ei pue Pyrrhoksen voitto Feeniksiä, maito on kylmää teevati rikki, matkamme fiasko helmiä ilman palaamme ametisteja emme löytäneet taskut tyhjää toivoa täynnä tulemme poppeleitten luota kotiin, äiti.