hän jättää minut minulle noutajan ja kuun sen valjaisiin ja valkoisen kepin vesi jakautui, haitari halkesi soitto sulkeutui takanani sotajoukko tuhoutui korpin pitää kärsiä paljon tulla tapetuksi ennen kuin se voi nousta siivilleen, jänis loikkasi radalta stadionilla joka kiertää soihtua keihään loppukilpailu olisi ollut jotakin kättä pidempää olisit saanut ylös jäihin vajonneen, en tullut tänne käymään kauppaa en kilpailemaan pisimmät kiekkokaaret lähentelee valonnopeutta valta kun se on kumottu nousee päähän, se kuuluu körttikansalle, neula kiertää uraa kierrokset lyhenee kohti puun ydintä siementä, multaa jumala kiintyy ihmiseen kenraali yhteen mahdollisen ja kolmeen tyhjän ulottuvuuteen piparkakkukoipi kävelee jalat poikki yötä myöten kotiin linnan satulan alla talli satulassa joka pyörähtää mahan alle istut oksalla joka katkeaa, pöly pyörittää tienviittoja ja viinimaa, hullu sydän ehti ennen eksyjää on kärpänen totuuden hetki muleta risti johon se hukkuu, mitä ette halua nähdä osana itseänne on vihollisenne taottu miekka ripustetaan vesikokeessa kaulaasi, länsi on haarukka veitsi kehto kuudes maku valheen veitsi kohtua ei saa panna suuhun, oikea käsi rakastaa kokan sokaisevaa tulta, eikä tiedä mitä atrain tekee minulla oli aina kuumetta äiti koettelee otsaa, peittelee sanoo nuku nyt että paranet, uhkaat minua minun omalla aseella katkaistulla haulikolla tunget sen suuhuni se on hirveä ase ja tekee todella rumaa jälkeä, heität tyhjän laukun eteeni tiskille ja käsket rahat tähän ja henki ja äkkiä kärpäset ovat aukkoja hänen ruumiissaan olen ikävän reunalla enkeli, laskisin mutten saata ellen lainaa viereisestä mäestä lumi sulaa ja jää pelkkä taivas jolla riiput moni sinua ennen asunut näitä huoneita, kivunnut mastoon katsonut ulos sisään samoista ikkunoista, satama lihoo lipuiksi anarkiaksi, syljeskelet auringonkukan ja seesaminsiemeniä otin töitä kotiin tukka kasvaa ja partaa kun ajaa nilkkoja kutittaa alkemistit sirkat lentää maahisesta maahiseen ja kerää hikeä, saha huijasi köydenpätkältä kuolemattomuuden ja kuollut kantaa kaukaisen sukulaisensa lasta, niin ymmärrän avaimenrei'ästä kosmonautin alkumeri ympärillään avaruuskävelyllä rumpu peilien himmentäjä ruostuttaa miekat hapattaa viinin, laivat tervehtii kulttuuri on puoli metriä metrin paksua olimme silloin ulkomailla ovet avautui toisin, juna kiitää mieli muuttuu valkoemalinen kala on norsu, varokkeen osa katkaisee virran tähti josta tulin menee josta tuli vereen kiväärit ja miekat menee köysistä päästetyn kanelilla perhosmaahan, ihmisarvo on kuntopyörä en enää anna ääntäni merelle joka täyttyy kyyneleestä en kyyneleelle joka ajattelee aina vain itseään ei koskaan iloa valtakirjan antajaa joka laskee pimeyteen puita pensaita ruohoa jotka laskee metsään olisin ennemmin kuu kuin meri käärmeet lähtee ja hirveitten kasvojen katse muuttaa kiveksi jos hänet herättää verestä kohoaa ratsu, ihminen suuressa viisaudessaan on niin pieni tulevaisuus päästää minut turhista kysymyksistä takaisin mereen, syötin syliin observatorion kuvun raosta näkyi peilikaukoputki jolla näkyy viisisataamiljoonaa tähteä jäät lähtee, muistot ajautuu rantaan eksynyt kiertää kehää kuljen kuin ruumissaatto joka yö näen saman painajaisen etten enää koskaan saa unta, herään yltä päältä hiessä väärään, oikeaan osuttuani kehä kieppuu silmissä suussa veren astian maku kysyn kenen työt, ja teen ne koira haukkuu en pelkää sitä, kulttuuri väsyttää olen perinyt lahjani palan maata surujakin on minulla ollut, kyllin ammattini on pyytämistä ajattoman, mahdottoman oksastamista nähdyn ymmärtämistä kolme pätkää ränniä ja sokka irti nyt siitä lähti se reikä on sukelluskello, sormi tajuntasi muodon ikuisuuden suistolla kenraali on tauti jonka kantaja olet kissa syö ja oksentaa heinää heinässä sylkeä, tuleeko sade erkaneeko vesileimat jos sulattaa lunta teoreettinen esine imee ihan kaiken pihkan käänsit nuttusi nurin, rintakilpeen tulee kiviä viitan helmaan vuorotellen tiuku ja granaattiomena pyhä otsalehti puhdasta kultaa vetovoima niin voimakas että tyhjyys sen ympärillä sulkeutuu, tyhjä niin tiheä ettei se enää päästä ulos mitään korttelin jossa asun kukistaa paholaisen laiva kaksi haulikkoa piiput rinnakkain päällekkäin seitsemässä kerroksessa olin kuusi seitsenvuotiaaksi Humalamäessä kaikki kesät rahamaassa puhemaan pääkaupungissa me elettiin poimimalla mustikoita äiti seisoi ristin juurella ja oli eri mieltä pieniä kiviä suussa puhuit lampulle englanti on huonosti äännettyä laukan vanhinta tytärtä lähellä Humalamäkeä oli Norsu ei vaan Korsumäki kirjoitin valkoisten hevosten ratsastajalle kastorille kuuman toiselle puolen missä mäet liikkuu ja järvet vaeltaa ja carmenille vaikka siitä voidaan tuomita kuolemaan, poimin hänet ja hänen ystävänsä kadulta koska heille ei ollut sijaa siitä on kohta kymmenen vuotta nyt hän on kääntynyt uskoon ja toivoo minunkin kääntyvän, ja lähettää minulle kuvansa hän on siinä koiransa kanssa uni vartioi hänen nukkumistaan pistooli kapitaalin alla päällä ja jalan alla toinen lanka ja turkki suussa tapettu pilssi pilssin alla karnevaalit nimettömät aika ja avaruus, hopealautasen alla aidan tämä puoli menettäisi osan itsestään, jäisi pelkkä pelto pellossa jumalaton kivi minun nimi on elokuu olen lauantain naisista suurin törmäsin Pietariin ja upposin sisällyksettömän tietoisuuden liikkumattomaan valkeuteen tapahtumahorisontin taa kelloni olisi kirjoittanut toissa keväänä, eniten minua kiehtoo kaikki mikä on erinomaista on yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin todellisuuden alkuaineitten simultaanisuus aamut ovat halpoja illat kalliita eläimet surullisia eikä susijumalalle pyhitetyssä luolassa kenelläkään ole varjoa eikä kukaan elä vuotta kauempaa, en pidä muita jumalia viinin jumala syntyy kahdesti kerran äidistään kerran isänsä reidestä kevyt muuttuu raskaammaksi on jumalani, politiikka Keriotin miehiä täysi he ajattelevat kuin mikä tahansa minkä tahansa kaupungin kortteli suljen silmäni ja hautaan leopardin isä ajoi hysterian pelkääjän paikalla tuomitsija peilitalossa se nauroi itsensä kipeäksi joka vesileiman kuperista peileistä näkee aikuisen lapsen ja lusikasta jättimäisen nälän pää alaspäin olit uni jonka näki pyörä jolla oli tie mukanaan tajuntasi muoto syö lapsensa ja kitkan keksijät tappaa itkun, ei kirkkoitkua joka on ilotonta, ja valkeat minät jotka muuttaa muotoaan kävelee valejaloilla ihan minne tahansa ota minulta pois hyvä mikä nyt on muotia, ja sen osat nainen ja poika ihmisen pelko on herran alku ja keveimmät ovat päässeet pisimmälle rullaportaita valkoinen savu pöllähtää piipusta pöly soi, painat peukalolla otsaani alas on hyvä muistaa, sanoo lähetti joka ratsastaa elefantilla että ihminen ei paina sitä nappia joka maailman tuhoaa maailman kohtalo on Jumalan kädessä kapakka suljettu, tuolit pöydillä kesä pilalla vaikka olisit tennistuomari seepranmetsästäjä uskoisit ufoihin sarvi osuu, kärpänen sotkee jalkoihinsa jos menet meren luo älä unohda jokea, ruokatorven pätkä aari, ei tule toimeen ilman viittä puuta tuotantovälineet omistaa kansan, ja valta on viulu sitä pidetään vasemmalla soitetaan oikealla kädellä tien päässä vanha hetekan puolikas auki lehmät söi edellisen portin saranat vanhojen kumisaappaitten varret, nukun keskellä lattiaa olen kylvänyt ympärilleni myrkkypiirin ne kiipeää seiniä pudottautuu katosta kimppuun, raavin nilkat verille, punajäkälästä kömpii kultainen hämähäkki herään yltä päältä armossa perspektiivi puristettu lyhyeksi horisontti nostettu lähemmäksi kuvataso taitettu niin että se kääriytyy reunoilta katsojan ympärille rinteiltä ja kuivilta hiekkamailta etsin tinttiä tolppaa lentää toiseen tolppaan illalla tintit kuoli maahiset on meremme herään posliinikukan alla saaret on taljankadottama ja päänpyörittäjä ne saa näkönsä takaisin, ja rauhan sinun rauhasi en enää usko mihinkään, toivo yhtään mitään helisen ja kilisen maailmanvuoren sisässä kaksipohjainen järvi rannalla istuu koira ja odottaa pää kallellaan, se on ammattini se nilkuttaa on keskiviikko kaksi kertaa vuotta pitempi päivä ja aurinko ehtii nousta kahdesti minulle joka sikäli kuin olen kuullut en nähnyt metsää puilta ovat luonnonlait runoutta runous luonnonlaki heille ei mikään inhimillinen enää ala olla tuttua tottumus on toinen ja ainoa luonto ja jalat on polkemista purkamista, kädet kuristamista varten tytär merkitsee käymälää portin pielessä ja nainen on ihan tahdoton otus jos miehellä on vähemmän kuin 48 jalkaa hän on lisäksi huono pelto ja voima on ainoastaan ja vain paha, koiran lelut sikin sokin eläimet ja kasvit elämän pöytä kertoo kohtalosi, rakkaus ja mitä se on on kuin terveys lippulinna kohta kohdalla kallioilla miekkailimme puumiekoilla heräämme rinnassamme kunniamerkki vapaudenristi rintatähden kanssa, kädet lipun kulmassa täydellisen olennon täytyy olla olemassa koska se ei ole täydellinen jos siltä puuttuu olemassaolo naisten hurmaaja syntyy kasvista ja palsamoi ruumiita joka jumala naiset itkee kukkasin koristetulla haudalla, sota villisian vaatteissa tappaa hänet ammattini on pirun pääskyn pesä nymfipinossa mykät silmät tulevaisuus rikas, huoleton, köysi heitetty oksan yli kravatti kiristetty läimäytä hevosta hyvä aviomies barrikadille hän on lukenut lehden eikä ole väsynyt kun tulee töistä kotiin hän puhuu mitä minuun tulee tutkimusten ollessa kesken itse asiassa en henkilökohtaisesti ole hankkeen kannalla enkä toisaalta sitä vastaan pikemminkin päinvastoin, hirven joka on saari turhissa kruunuissa palaa hamppuöljy, ja portaita vartioi viisaus ja voima leijonat joilla on ihmisten pää, yhtäkkiä hirviporukan jahti muuttuu villisikajahdiksi nuori koira joka ajaa takaa sikaa kokee elämänsä yllätyksen sika nappaa sitä lavoista kiinni päästää irti sen jälkeen matkaa jatketaan toisin päin koira koira määrää suunnan sika vauhdin, sunnuntain lumipyry koituu sian kohtaloksi, jäljet jää lumeen menee metsään eikä tule sieltä pois eikä jatku eteenpäinkään, niin ympyrä sulkeutuu ajan taiteen paimenidylli taikurit vetää silinterihatusta tyhjän pään, kaniinin synteettisen puheen minulla on ovi kaljaa, kirjoitan tätä vuonna kaksikymmentäkolme yli kahdeksan koko päivän olen tutkinut mielenkiintoisia loppupelejä ratsun liikkeitä illalla talvista katua tuli vastaan karhu pentuineen, huoneet vuosisadan vaihteen nuorisoa länsi ei ole peili eikä itä minut istutettiin sen selkään, hinkuyskä tuli silti hengitin höyryä kissa viskoi sademetsiä seinille pimeässä pentterissä fosfori välkkyi, omaperäisyyteni on maaperän ei siemenen omaperäisyyttä, tuulen silmän kautta suistuin raiteilta kun he suistuivat omilleen, älä ota minulta pois anna minulle minun jokapäiväinen obduktio tapa yrittää löytää menetetty sisätila etäisyyksien turvallisuus, niin kuin mekin annamme heille heidän jokapäiväisen nälkänsä toisen luokan myrkky kätki leiviskänsä ja rikastuu hellyys hikistä keinonahan hellyyttä, leopardi vaaleanpunaisilla elintasonojapuilla ja kiirastulen parantaa purgativa en usko mihinkään entiseen koneeseen joka puuttuu todellisuuden alkuaineitten kulkuun, satula tyhjä jalustimissa saappaat tyhjät kärjet taapäin pyykkilaudan pelti hiertää kaulaa toisaalta sairastettu tauti antaa pysyvän suojan yksinäisyyden hypoteesin kukat tupakan haudalla, ominaisuudet ennen olemassaoloa eivät minua liikuta silmät joita hengitän hirtetty pyörittää moukaria ja päätön ammutaan ilo oli ensimmäinen suru toinen vieras kieli, haudassa jota elämätön elämä vyöryttää toisesta aamu toisesta päästä purjeet reivattuina lasken koskia kohti kämmentä höyhentä puhaltavia huulia kärsimykseni on rajaton, suurena suljettuna kaarena se kaartuu takaisin itseensä ja se minkä tiedän on totta vain leikisti ja hetken, narsismi niin sanottu rakkaus on ruiske jolla he ovat itsensä rakkautta vastaan rokottaneet korkein oikeus, että jokaiseen ärsytykseen on olemassa ennakkotapaus olen ymmärtämättömän kehdon armoilla taas mieleni lyhyen etäisyyden järjestys hajoaa, tyhjä järvi ajautuu rantaan missä se harppunoidaan istun sokeripalan alla jolla liityn katon piiriin, osaan hyvin kahta vierasta kieltä mutta en elää tulen joten kuten toimeen neljällä, en ihmisten kanssa minun lumi on tehty minun huojuvasta talosta elossa olevia minä kutsun kuolleita valitan salamat murran nämä ovat kielen maahanpanijaiset, pidät sateesta ja menet salamoita pakoon puun alle ottiko se kiveen annan tyhjää ajatuksen väsyttää itsensä niin kuin elämä väsyttää väsytti, ja nyt kelaa, havainnot ilman käsitteitä ovat sokeita käsitteet ilman havaintoja tyhjiä huikaisevassa kirkkaudessa ehdin nähdä laidan yli kalastajan kasvot, lätäköt poskille vierivien kaltaiset ilon aiheet leikkelet kynsiäsi ruokaani sinulla on jatkuvasti ongelmia painosi kanssa, sota-aikaan hän teki kirkkoihin seinämaalauksia alttaritauluja tähtiä kattoon enkeliparvia öisin lumitöitä olipa kerran topparoikassakin olen pessyt likapyykkiä hakannut puhtaaksi kiveä vasten revin lakanoita ovatko ne jo kuivat taivutan kaltereita, suurennan aukkoa josta karkasit pimeässä huoneessa ikkunalaudalla puinen purjevene peräsimessä pieni puinen apina, selin katsoo ulos ikkunasta ristiltä tekijäänsä etsien modernien leikkikalujen klassikko, maan mädän muotoilun pikku tähti lautaset lentää taulut putoilee seiniltä valot sammuu ja minä näen leijonan kansan unia, kapeita kujia kulkee intiaanit säkeissä valoa juurtenkerääjille lumipukuiset taistelee parantavien tautien kanssa taistelun he voivat voittaa sotaa eivät talli on tapa tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, paperilla ainakin jos on sota jättiläisiä rekillä, hartialihakseni ikuisuus vetää itse itsensä ja morsiantaivas lyhentää laivaa viisitoista astetta joka spagaatti, koukkuja ja ovia on mutta missä viipyy antiovet valas ui suurten silmiesi lävitse, kehen tutustuisit korvattoman jälkeen taatusti kotimainen kenguru kutsui koiraa kuumetta ja kello muuttui syksyllä haukaksi, hirvi on vanki kakku pitkä silmä tirkistysreikä, ja avaimettomuus pelastuskysymys anna vallalle pikkusormi ja se sanoo että sinä rakastat sitä vähän väliä katson ettei se ole karannut tee mitään itselleen kädessä ajatustenlukija odotan pöydän liikkeitä mitä te tahdotte housuihinne tulenkestävää kuminauhaa, tuoli jolla istun on pilvi kyyneleet fiktiota matolla jolla lennän pilvi on heittoistuin, varjon avaa rakenne joka ei sisällä järjestystä ajatusten, sanojen varassa uskon mutaatioihin ja valintaan, en jumalankuviin leijailen alas unohdukseen, levon suo pilkku mutta vapaa ei ole edes kylkensä ympäri pyörähtänyt kulma minä sytytän sinut kuin valon sinä sammutat minut rakkaus valovuosien päässä tähti nähdessäsi sen sitä ei enää ehkä ole sen pituinen se ja niin he elivät onnettomina elämänsä loppuun asti