tuhansien leikkien neiti, vapauta vanki sellistään minut pelosta oleminen on tulemista havaituksi ja pitkänsiiman matolaatikko aina joku laiva sumussa joka lentää tai jotakin aivan muuta jolla on jokin maine joka aina menee pallin jalat suussa hampaita polttaa talvinen katu, vitriini nukkuu nalle kainalossa ammattini vaatii hyvää sanoo niittäjä heinälle fyysistä ja erittäin hyvää metafyysistä kuntoa, yötä kaikki on hyvin päin helvettiä tiede on nyt heidän kennelinsä, olen kaltereitten takana kun Maria valuu yli tulee Thaleia Melpomene Mnemosyne istuin puuvalon aukion laidalla aurinkomäen alla nokkosen ja konfliktin pöydässä näin kaiken kahtena ja olin vähällä syntyä neljäntenä jumalana nousin kuolleista ja muutin Pietariin, laitoin teltat kauas toisistaan sydämet vierekkäin mammutti on selli kärsästä söi koirat puolet siat syö loput seuraava nuppulinna sitten karva kukka kauneus pohja ja totuus kuudes maku huippu, perkeleen kissamehu ja votka Pyhän Birgitan tulirokko ei parane maahisten lehmä paskansi sipulin ja tiikerinmetsästäjät kalastaa ja se on minun syy, ammattini vaatii että sinä petät minua asun vanhassa Pietarissa se on ammattini, tuulee lännestä paloaseman katolla verinen kondomi rikki, yritän vältellä Heisenbergiä ympärillä venetolainen maisema piiritetyssä aaveen kehdossa järsin kättäni se että tukka nousee pystyyn kun näemme aaveen kuningastiellä marxismi-feminismi jolla silmät kristallipallot syyttää minua sakset kädessä individualismista tai että joku tulee hyvälle tuulelle juotuaan väkijuomia ikään kuin se olisi jokin invaliditeetti ei merkitse että ruumiin ja hengen välillä olisi kausaalinen vuorovaikutus lasin takana majassaan kallio oli sinetti oma tukka päässä, katto tervattu hiekoitettu ja tähtien läpi näkyi pyhän puun läpi pojan puolikas jauhoinen pöytä pääsisin yli lauseen kompastumatta mustiin hampaisiin hätä on kantajan puu ja kirves ja vastaajan aura eikä muutoksen pelko jätä laivaa, kamerat surisee kukasta kukkaan jos lähdet lukitse ovi ettei kukaan vie painovoimaa kesäkuun kolmas lensin päin lentävää lautasta ja olin vähällä syntyä eläinten kuninkaat vei minut häkkiinsä ja tiikeri pisti tetanuksen poskeeni, it's alright, Ma i'm only bleedin' ST: YT Hyvä, orientoitunut pupillat ei niskajäykkyyttä kävelee vaivatta otsalla alla sinistra ekskoriaatio eksorkismi, kivien kalojen ja lintujen lippujuhlassa olin vähällä olla tuskatonta valoa lääkekaapin ovesta irtosi sirppi ja putosi taikinaan huono profetia sopii hyvin piirakkamarjojen noukkijan suuhun rajatilaoireyhtymän prognoosi huono sokaisija pullistuu vallattujen linnoitusten avainten seassa kärsimättömyyden ja maailmanhistorian apulaisprofessorin nenä ateismin museossa kultaiset kyyneleet poskillasi, rakas rakkahin neljä vuotta olit kirjeitten tavoittamattomissa seitsemän rajan takana erossa äidistäsi joka päivä kuljit isoäidin kanssa ohi toivomuslaatikko marmoria yltä päältä ja sisältä korkeimmalla korokkeella portaat sitten pylväät ovet pronssia pakovesi koillisen veitsi runous ikuisen jään ja lumen maa minä rakastan sinua minä olen sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti lentää ajatus ja muisti korpit, kieli lukuja joita ei voi ilmaista numeroilla ehtoja rintoja ja käärme joka päivälle, kättelin hopeisia jääkaappeja pyrstönsä levittävän kellon jalan lakissa käärmeen nimi, minä vihaan ulottuvia seikkoja joitten on valta ja voima kunnia, hallituksella luen silmistä on langat käsissään ja jaloissaan kumara jää ratsuna aalto kyynel ja sininen silta takanaan ovi joka istuu vasemmalla ratsastaa kohti venevajaa missä kipsikäsi ovet auki kahden kupolin välissä kymmeniä tuhansia saviruukkuja kädet lanteilla mitenkäkö menee sinäpä sen sanoit, hyvin hyvin eikä takaisin tule mahdollisuudet menee ajatuksia sanoja tapaillessa hyvin hankala musta sana, tähti kaiken kauhean alku ikkunan alla minulla oli puinen keinuhevonen jolla oli oikea mies pilvestä, kissa luki verkkokassissa hellan päällä ja koirankarvahatussa naulakossa me odotamme se ei meille itä on sininen elämä odottamista ja maailma esine se päättyy ihoon raja suli jalat ei ylety lattiaan kivitalossa asuu hirsitalo hirsitalossa kallio, taivasta ei ole eikä lattialla voi nukkua ja aina puolilta päivin hän on vähällä herätä krysanteemimaljakko vähällä tippua vihreälle kivilattialle ja sitä kestää ja kestää aamurusko antoi merkin päätin etten kuole koskaan mene kouluun armeijaan ilman menneisyyttä tulevaisuutta ei ihmistä ole enää en jaa yliopistoa eri tiedekunniksi muutun poroksi, niin se on ei yhtään kappaletta on vielä ihan liian monta kappaletta, tunnen ihan liian monta akateemisesti sivistymätöntä jäniksen selässä enkeli tuuliviirinä ja valtakadun päässä varastettu lamppu kainalossa kääriytyneenä Lauran paimentolaismattoon nukkuu kolmipäinen Hamlet asteriski, toinen virhe kolmilaivainen kilpikonnaliemen mauste katastrofiapu vihelsi heinällä huuleen haavan ja vähenee lasipurkissa nuppineula räjähti nastaksi aivoton lapsenpää eikä itkeä saa eikä mihinkään koskea, yhtäkkiä kahdeksantuhatta pistorasiaa peitti joen näköalan ja Fiat oli myyty ikkuna rekillä paljon puhuvan kyyneleen alla runous ja elämä yhtä lantrattua lapsuutta veren ja käsien kokemista Allah on suuri ja Kalashnikov hänen profeettansa, verkot luo ympärillemme pitkämielisen magneettikentän juoksen portaat ylös nojaan huohottaen pöytään ja näen sen syyt mikrobit, marraskuussa vapauden diagnoosi aivan liian usein anemia hoitona miekat kiväärit, niin kuin janoon minä kuolen sinuun niin kuin se joka on liian kauan nähnyt nälkää kuolee ruokaan, jumalan pitäminen rajoittaa aina omistajansa vapautta, kaunistuneet kauniisti harmaantuneet veljeys ja tasa-arvo Kyöpelinvuorella lauloin suihkussa se oli rakkautta ensisilmäyksellä, nähdessäni emalin joka ei näe mitään jota ei olisi sen ympärillä minusta tuli sokea kun puhuin kuurolle, saranat jalassa me metsästettiin sahoja halkaistuilla leppäkepeillä, istun pöydässä suolan alapuolella Marialla kaksi kuukautta elinaikaa kateus täällä menestyy ja tienvieret fasismi, onnettomuus ei johdu sinusta kantaja syyttää ampujaa ja uhria itseään, kenties ajatukseni ovat masokistisen pessimistisiä mutta katsokaa ympärillenne sadistisen optimismin tuloksia jos teillä on silmät minä annan ne teille jos ei otan ne teiltä pois älkääkä hullut ja humalaiset tanssiko marssikaa hyviä ilmoja, ei mitään uutta pikkusaapas meilläkin istuu senaatissa hevonen ja uusiutumaton luonnonvara tapa ajatella vähenee uhkaavasti syljen eritys purenta korvaavat toiminnot kehittyy sokeuden ja sairauden taistelulippu oli valkea sikalippu tämä opus on minulle annettu sub rosa omeneissa makaan tiellä kaivoja varjostaen ja torni siirtyy ylitseni, polkaisen lapiolla pommin niskat poikki ja yritän uskoa tulevaisuuteen mattoon jolla lennän, totta kai äidinpoika puhuu aina äidistään viisi kylväjää nukkuu yhdellä jalalla jossakin avaruus käyristyy yli kaikkien rajojen omaksi maailmakseen lippu lasketaan, soihtu sammuu ja haukat päästetään vapaaksi