olkiasi kohauttaen kätesi levittäen olet itse itsessäsi ristillä mutta niin kuin piiritetty kaupunki verisesti vallattu yhtäkkiä kantaa yksiöinen jää neitsyt ja sinun sydämesi lyö takoo vasenta koukkua yksi nurin yksi oikein ja sinä olet paidaton päivä levenee ja laskee mereen syvään mustaan menneisyyteen jolla ei ole rantoja viimeisen kumotun lasin pohjassa kivessä on kirjoitusta tähden hautoma maasta kuoriutunut elämä merestä veden helmasta rantautunut kala on tullut maaksi taas auringonkukan valtakunnan nousu ja tuho kestää miljardeja vuosia yhden päivän hetken kukoistaa kulttuuri taivaan ja maan kansien välissä ihmiskunnan kerrotut lehdet ei ketään kenelle puhua ei mitään mistä puhua eikä mitään mistä vaieta hengitys sahaa hampaita vinkuen ja ahdistaen pyörii tuska akselinsa ympäri auringon ympäri seison yksin pimeässä yksin kuin rikki kivitetty katulyhty jalkakäytäville verta syösseet rännit jalat jalassani kengissänijoka jumalan aamu minä uskon ruumiin ylösnousemiseen joka jumalan aamu isäni ja äitini ainoaan poikaan jota tien laidasta laitaan hoippuvat ilo ja suru kaksi askelta jäljessä protokollan mukaisesti kulkee adjutantti pessimismi mutta maa minne todella haluaisin matkustaa olisi minä itse valista minulle kasvosi kasvojesi kahden vanhan meren syvä murhe ja ilo iloni elää puhdas ja yksinkertainen elämä kieli kielen tuolla puolen tule sänkyyn minun kanssa talon ja minun ja surun kanssa ilon ja tuulen ja puitten kätten kanssa kun ne katkeavat laita kenkiin tuhkaa takki ruohon harteille aurinko on suurempi kuin Peloponnesos tien päästä alkaa tie entisensä se mikä edessä on on tulevaisuus on takana yhtäkkiä maa, soi on ilta automaatti nielee kolikon auringon riistamies ansojen kuningas kaivaa ihmisen pojan polulle kuopan joka toiselle tietoa kaivaa joka toiselle ei se itse siihen lankeaa: talo elää tavallaan jotka uskovat järkeen niiden sydän puutuu ja päinvastoin: talvi on kylmä mutta pitkä aika paikka ja pelko ovat todellisuuden satavat rakeet ulottuvuudet joista mahdollinen himmeä kuva on vaivoin aistittavissa metsän kainalossa on talo talon kainalossa liekki näytelmä näytelmässä liekillä on käsiä kaksi sydän kaksi jalkaa ja jalkojen jalkojen jalka ole huoletta aika kyllä kattaa pääsi päälle talon ja taloon turvekaton muista ruokalusikallinen länttä kahdesti päivässä pitää kiven loitolla kun olet matkustanut lumihiutaleella suuren taikurin hattuun on kivellä silmät mutta minä olen yksin meren kanssa kahden on minun suonieni merivesi on koettu suru kiistaton murhe ja elämys elämän ylivoimainen tappio taivaan laivat kulkee koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee kuolema on Platonin idea ja keidas elämä keitaan kangastus aavelaivan yllä kurjet kyntävät kyisen pellon kuolleenkoura käsi kollegan kädessä suonissaan sangria huulillaan sardoninen hymy